Skip to main content

Full text of "Alastomuus historiallisessa, terveydellisessä, siveellisessä ja taiteellisessa valaistuksessa"

See other formats 


mm 






\V^S^^ 



', . * 




Guz/^^ 







^^Mjtr^ 



Presented to the 

LffiRARY of the 

UNIVERSITY OF TORONTO 



by 

Laurentian University 
Library 



'i: 



/7 



V 



d 



tM-y^--^' 



" « f 



^r^. 




KAKSOISFLÖITIN SOITTAJATAR 




SLflSTO/nUUS 

BIST0RIALLISESS3, TERVEVDELLISESSS, SIVEELLISESSÄ 
JA TAITEELLISESSA VALAISTUKSESSA 

KIRJOITTANUT 

RICfDARD UMOEVVITTER 



SUOMENTANUT 



J. K. KARI 



TEKSTIIN ON LIITETTY YLI 100 KUVAA, (JOISTA USEITA 
SUOMALAISTEN TAITEILIJAIN) 



TOINEN PAINOS 



TAMPEREELLA 

TAMPEREEN TYÖVÄEN OSUUSKIRJAPAINO r. I. 1907. 




Kuva 1. Lähteellä, auringonkylvyn perästä. 



Sisältö, 

Sivu 1. Johdatukseksi. 

Sivu 3. Kuinka ihminen tuli alastomaksi. — Eläimellinen rotupuumme. — Sikiön 
kehitys todistaa sen. — Karvainen sikiö. — Alastonna syntyy ihminen maail- 
maan. — Kuuma vyöhyke ei ole alastomuuden syy. — Mieltymys koreihin 
väreihin. — Rakkausvärit. — Iho maalarinkankaana. — Inhimillisen alkeis- 
sivistyksen löytöpaikat. — Tertiäri-ihminen. — Ensimäisen neulan ja langan 
jäljet. — Vieras turkki. — Alkuperäinen karvapeite. — Alastomuus tuli ihan- 
teeksi. — Karvojen leikkeleminen ja nykkiminen. — Plastillinen ruumis. — 
Rakkaus ryhtyy asiaan. — Alastomuus kauneusvalintana. — Alastomuutta kehi- 
tetään. — Estetinen ihanne. — Karvasaarien synty. — Hajukarvat. — Myski 
rakkaushajuna. — Kainalokarvat ja naisen tukka hajun levittäjänä. — Turmel- 
tunut nenä. 

Sivu 16. Kuinka me olemme joutuneet nykyiseen vaatetukseen. — Kaikilla ihmi- 
sillä on paljas iho; — Alastomuus hyödyn kannalta. — Viikunalehti merkkinä. 

— Häveliäisyyskysymys. — Miten villit häpeävät. — Neekerivaimon häpymerkki. 

— Ensimäinen häpyverho. — Uimahousut kasvavat. — Alastomuus ja erotisuus. 

— Alastomuus syntiä. — Nuoriso koettaa pelastaa alastomuutta. — Puvusta 
huolimatta säilyy erotinen tunnus. — Pukumuodit. 

Sivu 23. Vaatetuksemme haitat. — Pukumme kuolleena verhona. — Luonnolli- 
sen karvapeitteen edut. — Kureliivihulluus. — Miehetkin ovat ainoastaan hiu- 
kan edellä. — Puku hajuputkena. — Veltostuminen. — Monet kerrostumat. — 
Huokoisten kangasten edut. — Vaalean puvun edut. — Valon läpäiseminen. — 
Säteiden imeytyminen. — Musta puku. — Salattu lämpö. — Vaatetus ja keuhko- 
tauti. — Alastomat intianit ja tulimaalaiset. — Alastomuuden siunaus. — 
Alastomuus ja ikä. — Kasvot ja ruumis. — Vuode verhona. — Vuoteen lämpö 
ja sukupuolikiihoitus. — Höyhenvuoteet. — Pukupakosta. 

Sivu 34. Alastomuuden terveydelliset edut. — Iho ulkonaisena elimenä. — Välit- 
täjän tehtävä. — Kaksi miljonaa huokosta. — „Yksityisilmasto". — Kaasun- 
muotoiset erittymät. — Ihon kiihoitus. — Jalkahiki. — Kenkien vaikutus. — 
Huokoiset jalkineet. — Ihon hengitys. — Keuhkoparantolat ja kotoseudun 
ilma. — Kaksikymmentä vuotta alasti. — Parantunut. — Hiki on myrkkyä. — 
Iho lämmön tasoittajana. — Kylmäkiihoituksen vaikutus. — Vilustuminen. — 
Kuumeen luonne. — Karaiseminen ilmassa. — »Kasvot jokapaikassa". — Avo- 
jalkaisuus. — Magneetiset maan virrat. — Kalpea-iho. — Auringonvalon vaiku- 
tus. — Suojelusväri. — Musta ja „valkea" rotu. 

Sivu 48. Elämännautinto ja alastomuus. — Säädytön ihminen. - Äskensynty- 
neen verhoaminen. — Ihmiskäsite. — Vapaus ja alastomuus. — Vesihulluttelu. 

III 



Ihminen ei ole kala. — Ihminen valo-ilma-olentona. — Miltä valoilmakylpylä 
näyttää. — Muuttunut iho. — Auringonpalveleminen. — Aatteemme leviäminen. 

— Valoilmakylpyläin luku. — Lääkäri ja aurinko. — Luonnonparannus. — 
Pukuerehdys. 

Sivu 55. Ilman alastomuutta ei ole todellista siveyttä. — Suossa. — »Hyvä tapa". 
Tekosiveys. — Siveellisyys ja tapa. — Elämän uudistukset. — Sikiäminen. — 
Sukupuolirakkauden pyhyys. — Punastuminen. — Salaperäisyyden kiihotus. — 
Alkoholin kirouksessa. — Ensimäinen harha-askel. — Kaksinainen siveellisyys. 

— Vaatteista huolimatta alasti. — Viattomuus. — Sukupuolivalistus. — Koulu- 
opetus ja alastivoimistelu yhteisiksi. — Valoilmakylpy maalla. — Häpeämään 
opettaminen. — Ennenaikainen kypsyys. — Meidän sopivaisuuskäsitteemme. — 
Viikunanlehti kutistuu. — Nykyaikaiset siveystuomarit. - Roskakirjallisuus. — 
Muotinaiset. — Japanilaisten naisten alastitanssi. Teateri ja alastomuus. — 
Alastomat Eskimot. — Avojaloin-tanssi. — Isadora Duncan. — Viola Villany. 
J. P. Miiller. — Uusi naisten viikunanlehti. — Odottamatonta apua. — Profes- 
sori Kraftin vaatimukset. — Aidat kaatuvat. - Ei kylpyhousuja. — Alastomuus 
ratkaisevasti voitolle. — »Alastomat" kukat. 

Sivu 86. Alastomuus ja taide. — Lex Heinze. — Puoliksi verhotut. — Siveät 
neitoset. — Bölsche alastomuudesta. — Trikopuku. — Turmeltu naisvartalo. 

— Prof. Schultze naisten puvusta. — Turmeltunut maku. — Kidutetut jalat. - 
Rodun kehittäminen. — Kreikkalaiset esikuvina. — Meidän koulumme. — 
Hellenin alastitanssi. — Alastomuus kasvattaa taidetta. — Vanhat germanit. — 
Alastivoimistelu. — Atletiruumiit. — Harvinainen naiskauneus. — Sandovin 
järjestelmä. — J. P. Mullerin »minun järjestelmäni". — Ruumiin kauneuden 
arvossapito. — Ihmisen irvikuva. — Luonnolliset aistimukset. — Todelliset 
taideteokset. — Luonto ja taide. — Fidus ja hänen taiteensa. — Kar!sruh'en 
Stephankaivo. — »Alastomat" mallit. — Luonnollinen alastomuus. - Alasto- 
muuden ihanoiminen. 

Sivu 116. Loppuhuomautus. 



Huom.! Toinen painos tätä kirjaa on täydennetty m. m. muutamilla koti- 
maisten taiteilijain - J.Takasen, W. Runebergin, R. Stigellin, W.Wallgrenin ja 
E. Halosen - veistokuvilla, jotka ovat omiaan osottamaan taiteilijaimme luon- 
Donomaista vapaata kantaa. 



IV 



Johdatukseksi, 



Olemme uuden ajan kynnyksellä. Viime vuosikymmeninä var- 
sin Haeckelin suuresti edistämä „Kehitysoppi" on kaikesta 
vastustuksesta — ennen kaikkea roomalais-katolisen kirkon taholta 
— huolimatta alkanut voittokulkunsa yli maanpiirin ja on nyky- 
jään suurimmaksi osaksi saavuttanut kaikkien sivistysmaiden 
sivistyneiden tunnustuksen. 

Täten on maailmankuva entisiin aikoihin verraten oleellisesti 
muuttunut. Kivi kiveltä murtuvat vanhat, perinnön kautta näkö- 
jään pyhiksi käyneet viisaudet, murtuvat lakkaamatta ja valmis- 
tavat tilaa uudelle, paremmalle, yhtenäiselle maailmankat- 
somukselle. Edistyvän tietoon pääsemisen mukaan rikastuu tie- 
tämisemme samassa määrässä, kun uusia totuuksia avautuu 
etsiville katseille. Meidän ajatus- ja aatepiirimme laajenee, uusia 
ihanteita eroaa puhtaana kultana aikaisempain ajatusvirtausten 
kuonasta. 

Seuraus on oleva mullistus kaikilla hengen aloilla, ja me 
olemme siirtymässä vanhasta uskosta uuteen. Silloin ei saa 
hylätä, mikä meistä on tähän saakka ollut arvokasta ja kallista : 
ainoastaan sen, mikä on ajanvastaista, eksyttävää, tykkänään 
kivettynyttä, täytyy väistyä uuden, paremman tieltä. Suuret ovat 
muutokset tapojen alalla. Vapaasti ja avonaisesti puhutaan nyt 
asioista, joita „ vanhaan hyvään aikaan" pidettiin — sukupuo- 
lemme suureksi vahingoksi — kajoomattomina ja verhottiin teko- 
pyhyyden sekä siveysteeskentelyn vaipalla ja jotka siten voivat 
erinomaisesti menestyä yön varjossa ja vietellä monta turmioon. 
Tässä, suhteessa on tarmokkaasti käytävä asiaan, jos mieli kuivata 
pohjiaan myöten se haiseva suo, mihin „ luomisen kruunu" on 
vajonnut. 

1 



Syyttömäksi el voi tässä jäädä kirkko, joka tuomitsi „ alas- 
toman" ruumiin synnilliseksi ja saarnasi siten Uhan halveksimista. 
Tästä oli seurauksena el ainoastaan ruumiin heikontuminen ja 
kuihtuminen kurjana ylenkatsottuna, vaan myöskin hengen kah- 
lehtiminen, sen rohkean lennon ehkäisy kuivilla dogmeilla, totuu- 
den etsimisen vaikeuttaminen. 

On lyötävä maahan noiden tapateeskentelljäln ja slveyssaar- 
naajaln ammatti, jotka oman siveettömyytensä perusteella otak- 
suvat toisessa samaa saastaa. Sen sijalle on asetettava vapaa, 
terveestä tunteesta johtuva, siveellisesti puhdas luonnollinen 
katsantokanta meidän ruumiillisen ja henkisen kehityksemme kll- 
hottlmena. 

Siinä mielessä käsitettäköön tämän kirjan sisältö. 

Stuttgart, joulukuulla 1905. 

Rich. Ungewltter. 




Kuva 3. Eräs tuleva. 




Kuinka ihminen tuli alastomaksi. 



|\ämärinä alkuaikoina vuosimiljoonien kehityksen kautta on 
eläinkunnan runkopuusta, sen alhaisimmasta «yksisoluisesta" 
muodosta kohonnut esiin matojen, kalojen, sammakkojen, matelijain 
nokkaeläinten, pussieläinten, nisäkästen, apinain kautta olento, jolla 
oli selvä ihmiseksi muodostumisen leima, vaikka hän näyttikin 
»/luonnollisessa karvapuvussaan" olevan vielä sangen kaukana tästä 
päämäärästä. Täten opettaa «kehityshistoria" pakottavan varmasti, 
vaikka inhimillisen perinnön vanhin todiste. Raamattu, puhuu 
«luomisesta". Silloin ei vielä voitukaan kuvitella yleistä kehitystä 
alemmasta korkeampaan, kun nykyisten tutkimuskeinojen meille 
avaamat tiedot olivat vielä tuntemattomia. Paitse kivetty mätiedettä, 
joka maan sisuksen kerrostumista tuo nähtäväksemme sukupuut- 
toon kuolleiden sangen lukuisain eläinmuotojen kehityssarjan, ja 
kuolleen eläinruumiin sekä ihmisen vertailevaa anatomiaa, on 
varsinkin sikiön kehitys laajentanut tietoamme ihmisen alkuperästä. 
Sillä ihmissikiön kehitys kohdussa hedelmöitymisen aikaisesta 
munasolusta aina syntymään saakka on miljoonia vuosia kestäneen 
rodunkehityksen nopea ja lyhyt uudistuminen. Tämän on Ernst 
Haeckel ensimäisenä lausunut julki ja myöskin todistanut väitök- 
sensä loistavasti. Niinpä esim. uudistuu ihmissikiössä (embryossa) 
kolmannella ja neljännellä raskausviikolla alkuperäinen kalan-SLSie, 
jolloin muodostuu neljä kiduskaarta, jotka myöhemmin katoavat. 



kehittyen korvan sisäelimiksi, kilpirauhasiksi j. n. e. Ne ovat sen 
aikaista perintöä, jolloin ihminen vielä oli kalanmuotona. 

Jos seuraamme si- 
kiön kehitystä jättäen 
mainitsematta väli- 
muodot, niin ilmes- 
tyy äkkiä neljännen 
kuukauden lopusta 
seitsemännelle ras- 
kauskuukaudelle 
saakka taas eräs omi- 
tuisuus. Sikiölle kas- 
vaa karvapeite, ai- 
noastaan kämmenet ja 
jalkapohjat ovat pal- 
jaat, aivan kuten ny- 
kyisellä apinalla. 
Huomaamme myös- 
kin, että karvapeite on 
säännöllisesti järjes- 
tynyt pyörylöiksi ja 
alueiksi, kuten kai- 
killa nisäkkäillä, kar- 
vapeite käy olkavar- 
ressa alaspäin, kyynär- 
varressa ylöspäin, se- 
lässä kummallekin 
puolelle selkärankaa, 
vatsassa napaa kohti 
j. n, e. Vieläpä on se- 
län päässä säännölli- 
nen pieni karvahäntä, 
jossa karvat ovat jär- 
jestyneet kierteiden 
muotoisesti, kuten ni- 
säkästen karvatup- 
suissa. Epäilemättä on tämäkin tila, joka ennen syntymistä ka- 
toaa kokonaan, perintöä ajoilta, jolloin ihminen kehittyi eläinkun- 




Kuva 5. Eva. 



santa kohotakseen sitä korkeammalle, alkuihmisestä meidän päi- 
viemme sivistysihmiseksi. Alastomana astuu ihminen maailmaan 
ja pitkä on karvapeitteisen alkuihmisen ja ainoastaan muutamin 
paikoin karvoittuneen nykyihmisen välinen kehityksen tie. Koet- 
takaamme mielikuvituksessamme vielä kerran kulkea tämä tie saa- 
daksemme selville karvan häviämisen syyt, sillä ne ovat meille 
tärkeät. — Seuraan tässä etevän kirjailijan Wilhelm Bölschen ajatus- 
juoksua, jonka hän on 
esittänyt kirjassaan 
»Rakkauselämä luon- 
nossa", suorastaan 
klassillisessa teokses- 
sa täynnä syviä aja- 
tuksia »rakkauden ke- 
hit}^ksestä" eläinkun- 
nasta alkaen. 

Ennen otaksuttiin, 
että ihmisen alkuko- 
din on täytynyt olla 
kuumassa vyöhyk- 
keessä, josta hän on 
siirtynyt kylmempiin. 
Hänen alastomuuten- 
sa todistaa tämän — 
niin arveltiin — sillä 
kuumassa vyöhyk- 
keessä ei tarvita turk- 
kia pakkasen suojaksi. 
Mutta tämä arvelu 
ei pidä paikkaansa, 
sillä kuumankin vyö- 
hykkeen eläimillä on karva peitteensä kuumuudesta huolimatta — 
mainitsen vain orangutanin, leijonan, giraffin. Ja kuinka tuuhea 
onkaan muurahaiskarhun ja laiskiaisen turkki, kun taas saman bra- 
silialaisen kuuman vyöhykkeen metsissä asuvat Bakairi-intianit ovat 
maailman paljasihoisimpia ihmisiä. Jos auringon lämpö ei ole 
eläimiin nähden ollut kamarineitsyenä riisumisessa, niin miksi sitte 
ihmiselle? Ja olisihan karvapeite kuuman vyöhykkeen ihmisillekin 




Kuva 6. Lapsen sulo. 



sangen suotava jo hyönteisten puremisen tähdenkin. Niinpä käyttä- 
vätkin jo moskitoseutujen villit europalaisten heille tuomia vaat- 
teita. Siihen ei pakota heitä lähetyssaarnaajain suosittelema „ hä- 
veliäisyys" eikä ilmasto, vaan yksinomaan nuo kiusalliset veren- 
imijät. Kuumuus ei siis ole tämän mukaan riisunut ihmistä alas- 
tomaksi, vaan pikemmin olisi tämän voinut tehdä sen vastakohta 
kylmyys. Silloin olisi myöskin edellytettävä, että ihmisten alku- 
koti ei ole kuumassa vyöhykkeessä, 
vaan että he ovat siirtyneet sinne — 
ja vieläpä vasta sitte, kun heidän alku- 
peräinen karvapeitteensä jo on pois- 
tunut. Kuinka on ihminen tullut pal- 
jasihoiseksi, mitkä syyt ovat riistäneet 
häneltä hänen alkuperäisen karva- 
peitteensä? Näyttää, että alkuperäi- 
senä syynä on ollut rakkaus sekä kau- 
neusaisti, mieltymys kirjaviin väreihin. 
Karvapeite, olKoonpa sitte ruskea, 
punanen tai harmaa, on aina jossakin 
määrässä yksitoikkoinen, likaiselta 
näyttävä. Loistavia värejä siinä ei 
ole. Paljaalle iholle sitävastoin voi 
sangen helposti syntyä kirkasväristä- 
kin kirjavuutta. Jo eläinkunnassakin 
huomaamme tällaista. Mandrillilla, 
eräällä ei erittäin viehättävällä apinalla, 
on jotakin kieltämättömän »kirjavaa", 
posket ja peräosat, molemmat erin- 
omaisen punaväriset ja karvattomat. 
Ainoastaan urospuolisella mandrillilla 
on tämä tunnusmerkki, joka rakkaus- 
aikana hehkuu erinomaisen tulipunai- 
sena epäilemättä kiinnittääkseen naaraan huomion -puoleensa. 

»Karvapeitteelle ei voi syntyä tällaisia loistavia värivivahduksia, 
ainoastaan paljas nahka sopii niiden alustaksi. Niinpä täytyi täl- 
laisten silmiinpistäväin loistovärien esiintyminen merkitä samalla 
mahdollisimman alastomuuden kehittämistä. MaTidrillin alastomuus 
on kehittynyt rengasmaisesti jo luonnon paljastamista paikoista, 




Kuva 7. 




Kuva 8. 



koska tällainen alastomuus näytti eritotisessa suhteessa toivotta- 
valta kiihottavan värileikin tarpeellisena alustana." 

«Epäilemättä on tätä urosten tulipu- 
naisen takapuolen kehittymistä edistänyt 
naarasten valikoiminen, siten että nämä 
aina ovat suosineet kirkasvärisimpiä uroitta. " 

»Eikö ihmisen paljasihoisuuskin ole 
voinut syntyä samalla tavalla lemmittyjen 
oikusta, joille ei turkki ollut kyllin kirjava, 
vaan jotka mieluummin tahtoivat vaikut- 
tavia värejä täydellisen alastomuuden 
uhallakin, jolloin paljaat paikat käytettiin 
taiteellisten värien alustoina?" 

Jotenkin varmasti voidaan tämä otak- 
suma pitää todistettuna. Jos eläimetkin 
jo rakastavat silminpistäviä värejä, niin 
kuinka paljon taipuvaisempi olikaan alku- 
ihminen näihin. 

7 




Risuaidan ylitse hyppääjä (Fidus). 



Todella onkin nykyjään tuntemistamme lähinnä vanhemmista 
inhimillisen alkusivistyksen löytöpaikoista löydetty Yläschwabenissa 
poron luiden ja jäätikköjen sammalen ohella jääkauden soraker- 
roksista joukottain punaista väriainetta: poron rasvaan liuotettua 
rautapunaa, jommoista saatiin polttamalla erästä läheistössä olevaa 
savea. Ei ole epäilystäkään siitä, että siellä ovat jo esihistorian 
ihmiset, mammuteläimen ja porojen metsästäjät, maalailleet pal- 
jaaseen ihoonsa heleänpunaisia 
mandrillin värejä, kun ei luon- 
nollinen pohjaväri tyydyttänyt 
heitä." 

Ja tässä eikä kuumassa vyö- 
hykkeessä on lähtökohta. Olem- 
me maanpallon pohjoisella puo- 
liskolla, Pohjois-Saksan lauh- 
keassa vyökykkeessä. Jäinen kyl- 
myys vallitsee. 

»Monta miljoonaa kuutiokilo- 
metriä jäätä peittää valtavissa 
kerroksissa pohjoisen Europan. 
Se peittää sen kesät talvet. Olem- 
me joutuneet suurelle jää- 
kaudelle kaikkien ihmisperujen 
alussa." 

Pohjan- ja Itämeren seudut 
ovat jään alla; vasta Saksan 
keski-vuoristoon pysähtyy jää- 
tikkö. Alpeilta taas ulottuvat 
jäätiköt silloin aina Miincheniin 
ja Yläsch\vabeniin. Tertiäriajan 
aina viheriöitsevät metsät ovat 
kadonneet verkalleen esille luisuvain jäätikköjen tieltä. Niiden 
sijasta ulottuu luisuvan jäätikön seuraamana tundra, sammal-aro 
kauas aina Saksan sisäosiin saakka. Tähän aikaan on tertiärikau- 
den uljas nisäkäsmaailma nopeasti hävinnyt.^ Ainoastaan porot; 
karhut, mammut-eläimet sekä myskieläimet voivat napaseutujen 
eläimiksi muuttuen pitää puolensa, samoin kuin tertiäriajan mer- 
killisin nisäkäs — ihminen. Paitse jo mainittuja Yläschvabenin 




Kuva 10. Tuoreessa metsässä (Valok. S. Reck- 
nagel, Jälkel.). 



löytöjä on myöskin Taubachissa Weimarin luona tavattu ihmis- 
asumisen jätteitä sekä piikivikaluja ja tulen jälkiä palaneine eläin- 
ten luineen. Emme vielä ymmärrä, kuinka alaston ihminen sopii 
tällaiseen ilmastoon. Mutta kun kaivamme esihistoriallisia löytöjä, 
tapaamme puisia ja luisia neuloja ja puikkoja, siis selviä jälkiä 
siitä, että on neulottu vieläpä kudottu lankamaisia verkkojakin. 
Myöskin tavataan runsaasti jätteitä suurempain tai pienempäin tur- 
kiseläinten teurastuspaikoista. Näillä karkeilla työkaluilla ovat jää- 
kauden ihmiset — germa- 
nien esi-isät — nypläilleet 
eläinten suonia ja neulo- 
neet eläinten nahkoja. 

Nyt vasta voimme kuvi- 
tella, kuinka alaston ihmi- 
nen voi kestää jääkauden 
kylmyyttä. Hän on kier- 
tänyt yllensä karhulta riis- 
tämänsä turkin takikseen, 
hän on pukeutunut. Kaikki 
nämä jääkauden ihmisen, 
alastoman ihmisen jäljet, 
nämä vanhimmat sivistys- 
paikat, mitä yleensä tun- 
nemme, kuuluvat jääkau- 
den myöhempään aikaan. 
Mutta kun jääkausi on epäi- 
lemättä kestänyt vuositu- 
hansia, on ihminen sen al- 
kaessa ollut vielä karva- 

pelttelnen. Pakkasen peikon tullessa yhä lähemmäksi on jääkau- 
den alkupuolen ihmistä alkanut palella apinakarvoissaan, jonka täh- 
den keksimillään »työkaluilla" — pllklvi-asellla — nylki ravinnok- 
seen surmaamansa eläimet ja kiersi näiden nahat apinaturkkinsa 
ympärille. 

Siten jouduttiin käännekohtaan. Samoin kuin nuo vielä san- 
gen alkuperäiset piikivi-aseet voittivat käden, samoin oli keinote- 
koinen turkispukukin luonnollisia elimillisiä ruumiinkarvoja pa- 
rempi. Samaan aikaan keksittiin piikiven kautta tuli, ja siten ky- 




Kuva 11. Marjoja poimimassa. 



keni silloinen ihminen luolansa suojassa kestämään tuiman pak- 
kasen. Luolan roihuavan nuotiotulen suloisessa lämpimässä riisui- 
vat tertiäriajan ihmiset karhunnahkansa. Nykyajan eskimokin, vii- 
meinen meidän päiviemme »jääkauden" ihminen, riisuu turkkinsa 
heti, kun hän on ryöminyt lämmitettyyn majaansa, ja siellä sisällä 
elävät miehet ja naiset, lapset|ja nuorukaiset alastomain villien elä- 
mää. Mutta jääkauden ihmisen oma turkki ei ainoastaan riittänyt 
täydellisesti verhoksi kuumennetussa luolassa, 
vaan lämmitti nähtävästi enemmän, kuin oli 
mukavaa. Sitäpaitse tarjosi se kieltämättä erin- 
omaisen mieluisan turvapaikan »syöpäläisille"; 
eikä siis ollutkaan ihme, että yleensä alettiin 
jutella oman karvapeitteen poistamista. Vielä 
nytkin asuvat satiaiset kainaloiden ja sukupuoli- 
elinten karvasaarilla, jotka enää ovat ikäänkuin 
viimeisiä kallioita muuten aivan avonaisessa alas- 
tomuutemme meressä. 

„Näin ollen tervehdittiin siis tästä lähtien 
itsetietoisesti voittona kulumista, joka ainakin 
aluksi hiukan rajoitti omien karvojen kasva- 
mista. Paljasihoisuus esiintyi toivottuna hyö- 
tynä; kuta paljasihoisempi, sitä parempi. Alas- 
tomuus tuli ihanteeksi." 

Vielä nykyjäänkin on muutamain villien 
kansojen tapana ei ainoastaan ajella vaan vähi- 
tellen nykkiä pois kulmakarvat, häpy- ja kai- 
nalokarvat. 

,/Paljasihoisten Bakairi-intianein keskuu- 
dessa Brasilian sisäosissa nykitään jo aivan pie- 
niltä lapsilta säännöllisesti kulmakarvat pois, ja 
nuorukaisilta sekä neitosilta hävitetään häpy- 
karvat aivan viimeiseen haituvaan, kuten ne 
olisivat mitä jumalattominta siveettömyyttä." 

On siis myöskin ajateltavissa, että luola- 
ihmisten mieliin johtui s^ma ajatus. Mutta 
ylläolevan turkin aiheuttaman kulutuksen ja 
vielä enemmän taidokkaan leikkelyn tai pois- 



Kuva 12. Nuoruus. 



10 



repimisen kautta paljastui näkyviin jotakin erinomaista, nimittäin 
ihmisruumiin todelliset, kauniit piirteet. 

»Vastakohdat eivät voi jyrkemmin esiintyä: ulko-ilmassa ihan- 
teena turkki, sisällä nuotion ääressä paljas iho. Väliin sukeltausi 
luolassa turkista esiin paljaaksi kulunut selkä, olkapää, käsivarsi, 
rinta, väliin tykkänään paljaaksi leikattuja tai nypittyjä muotoja. 
Paljas laajemmalle alalle ulottuva Iho esiytyi ensi kerran, vaikka 
aluksi vain yksityistapauksissa, keinotekoisesti hankittuna." 

»Helpompaa syöpäläisten 
pyydystelyä lukuunottamatta 
oli tästä paljasihoisuudesta, 
kun se kerran oli syntynyt, 
paljon hyvää. Paljaita paik- 
koja voitiin voidella rasvalla. 
Ja vielä enemmän: ne voitiin 
maalata kauniin punaiseksi." 
— Ja sen lisäksi vielä: rak- 
kaus kotona nuotiotulen ää- 
ressä. 

»Rakkauden silmät katseli- 
vat vain yhä enemmän ja enem- 
män plastillisina esiytyviä ruu- 
miita. Kun vieras turkki putosi 
ja nämä paljastuivat, ei se ta- 
pahtunut mna. alnoastaanhyö- 
dyn tähden, vaan määrättynä 
erotisena aikana myöskin 
rakkauden tarjoomistarkoituk- 
sessa. Mutta jos paljastettu 
ruumis kävi jo hyödyn syistäkin yhä karvattomammaksi, kulumi- 
sen, leikkaamisen, ajelun tai nyppimisen kautta: niin oli todellakin 
aivan luonnollista, että tämä paljasihoisuus nyt vihdoin esiytyi 
erotis-estetisessäkin näköpiirissä. Kauneutta kaipaavasta mielestä 
oli plastillinen alaston ihmisruumis kauniimpi kuin karvojen peit- 
tämä. Erotinen taipumus yhtyi tähän: kaunein oli valikoitsevalle 
rakkaudelle mieluisin. Kun keinotekoinen verho poistui ja rak- 
kausihminen yleensä tuli näkyviin, niin oli paljasihoisin myöskin 
rakkain. Paljasihoisuuden käydessä varsinaiseksi voitiin muotojen 




Kuva 13. Ajatuksissa. 



11 



lisäksi vielä käyttää tuota vanhaa eläinten houkutteluvälikappaletta: 
helakkaväristä maalausta, joka tässä työkalu-ihmisen käyttämänä 
esiytyi jo työkalujen käytön keinollisena seurauksena, tarkoitettuna 
„ maalauksena". 

Epäilemättä oli näiden luolaihmisten joukossa tiheämpi- ja 
harvempikarvaisia, kun karvattomuus todennäköisesti siirtyi perin- 
tönä. Joka tapauksessa olivat jo nuoruudesta saakka vähemmän 

karvaiset ihmislapset suositumpia, 
koska rakkauden katse suuntautui 
paljasihoisuuteen. 

Ehkäpä oli myöskin jo äiti edis- 
tänyt äskensyntyneen lapsen mah- 
dollisimman vähäistä karvan kas- 
vua. Miten tämän laita lieneekin, 
on tässä vaikuttanut myöskin »kas- 
vatus", joka aina luo „ kauniimpia 
rotuja" rakkauden itsensä kautta, 
heti kun »kaunis" on jotenkin sel- 
västi määritelty. Jo luonnostaan 
paljasihoisimmat nuorukaiset saa- 
vuttivat suuremmassa määrässä tyt- 
töjen suosion, luonnostaan paljas- 
ihoisin tyttö löysi helpommin mie- 
hen. Ja nyt ajoi yksinkertainen pe- 
rinnöllisyys sangen lyhyessä ajassa 
vähimmän karvaisten valikoimisen 
y. m. kautta asian varmasti perille: 
yhä karvattomampi rotu kehittyi 
huippuunsa, kunnes kaikki synty-, 
neet olivat vihdoin melkeen kar- 
vattomia. 

„ Hyödy nikanne olemistaistelussa paljastaa, vapauttaa, olematta 
itse siinä suorastaan etujensa valvojana, ^vuasiana kauniimman, 
sopusointuisamman seikan, estetisen ihanteen — tässä paljasihoi- 
sen ruumiin. Heti kun tämä on syntynyt, kääntyy kaunotaipuisa 
mieli tähän, koska se on miellyttävämpi. Siihen sekoittuu nyt ero- 
tinen ihanne: rakkaustarkoituksessa valikoitseva silmä, vapaana ole- 
mistaistelusta ja alttiina kaikille hienommille kiihoituksille, valitsee 




Kuva 14. Luonnon havaintoja. 



12 



korkeampaa käytäntöä varten miellyttävimmän solmiakseen rak- 
kaussiteen. Ja tällä rakkauden sillalla tulee yhä vahvistuva estee- 
tinen ihanne varsinaiseksi todellisuudeksi ja nousee lakkaamatta 
itse kehityksessä yhä korkeammalle." 

Siten olemme antaneet kaunotunteisen ihmisen kehittyä sivis- 
tyksen kannattajana karvaisesta alkuihmisestä, jonka rakkaus on 
lopullisesti tehnyt paljasihoiseksi. 

Nykyinen ihminen ei kuitenkaan ole täydellisesti paljasihoinen, 
Lukuunottamatta hiuksia ja partaa, 
joka näyttää meistä vähemmän tär- 
keältä ja on todennäköisesti perintö 
apinankaltaisilta esi-isiltämme, tah- 
domme hiukan kiinnittää huomio- 
tamme kainalo- ja häpykarvoihin. 
Nämä karvasaaret ovat epäilemättä 
myöhemmin kasvatettu uudelleen 
esiin, ja vieläpä määrätyn luonnol- 
lisen kehityksen kautta enemmän 
kuin ihmisen vaikutuksesta. Ym- 
märtääksemme tämän täytyy mei- 
dän ottaa vertauskohtia eläinkun- 
nasta. Huomaamme että monilla 
eläimillä on niin kutsuttuja haju- 
aineita, jotka ovat ilmeisesti huo- 
mattavissamme varsinkin parittelu- 
aikaan ja tuntuvat nenässämme 
osaksi mieluisilta, osaksi vasten- 
mielisiltä. Muistutan vain myski- 
eläintä, meidän myskinhajumme 
lähteenä. Urospuoli houkuttelee ja 
kiihoittaa tällä hajulla naarasta pa- 
ritteluajalla, samoin kuin meidän aistillisuuteen kärkkäät sivistys- 
naiset ja katutytöt käyttävät samaa hajua synnyttääkseen miehissä 
sukupuolikiihtymistä. Myskieläimen siveellinen tarkoitusperä on 
tosin korkeampi, kuin tätä viehätyskeinoa käyttäväin naisten, jotka 
osottavat tätä alhaisen nisäkkään tuntuvaa rakkaushajukeinoa käyt- 
täessään sangen suurta ihmisaistin raaistumista. 

Myskieläimen hajun lähteenä on uroon navan ja sukupuoli- 




Kuva 15. 5 asteen pakkasessa. 



13 




Kuva 16. J. Takanen: Venus ja Amor. 

elinten välillä oleva pieni pussi, johon muutamista rauhasista tyh- 
jentyy paritteluaikaan myskiainetta luonnollisena, hienona hajuras- 
vana. Kehittyneistä hajusäiliöistä avautuu luonnollisesti tiehyet 
vatsan ulkopuolelle, jossa hienot hajuhiukkaset virtaavat ulos karva- 
tupsuista ja voivat levitä naaraan nenään saakka. 

Eikö ihmisenkin häpy- ja kainalokarvoilla ole voinut olla sama 
tarkoitus? Eivätköhän nekin ole voineet olla jonkunlaisen hou- 
kutteluhajun levittäjänä rakkausaikaan? Kainalokuopan hajusta ei 
ole epäilystäkään, kun sillä vielä nytkin on jonkunlainen aistillinen 
vaikutus, varsinkin miehen hajulla naiseen. Meidän hajuaistimme 
on vain sivistysajan kuluessa sangen paljon taantunut kaupunki- 
elämän moninaisten hajukiihotusten sekä pukujen käyttämisen täh- 
den. Myöskin näyttää naisen tukan pituudella olleen merkityk- 
sensä rakkauselämässä, kun sen ovat varmaankin miehet kasvatta- 
neet rakkausvalintansa kautta. Ehkäpä sekin on ollut hajun levit- 
täjänä, sillä vielä nykyjäänkin on terve, keinotekoisilla hajuilla tur- 
meltumaton naisen tukka sangen omituisten hajuvaikutusten läh- 
teenä, joita eivät tosin useimmat enää voi huomata tupakkasavun 
']. n. e. tykkänään turmelemilla nenillään. Siten turmelee luon- 



14 



nosta kaukana oleva, kaupungeiksi kutsuttuihin kiviröykkiöihin su- 
lettu sivistysihminen mitä vastenmieh*semmällä tavalla terveet ais- 
timensa nurinpäisen elintapansa kautta. Senpätähden ei olekkaan 
ihmeellistä, että niin vastustamatta alistuu täydellisesti sangen epä- 
mukavan vaatetuspakon alle eikä ainoastaan salaa paljasihoisuut- 
taan vaan myöskin voi mitä häpeällisimmällä tavalla raiskata jalo- 
rakenteista ruumistaan, joten hänen nyttemmin jo täytyy todella 
hävetä näyttämästä surkuteltavaa muotoaan. 

Mutta meidän täytyy siitä huolimatta tarjota se tutkittavain 
katseiten tarkastettavaksi, voidaksemme huomata ja poistaa virheet, 
sillä ilman havaantoa ovat tiedot ja parannukset mahdottomia. 




Kuva 17. 



15 



Kuinka me olemme joutuneet nykyiseen vaatetukseen. 

Edellä olemme nähneet, että meidän nykyisen paljasihoisuutemme 
syynä on jääkauden ihmisen turkkipuku, jonka alta ruumiin 
luonnollinen karvapeite vähitellen katosi. Nyt meidän tulee etsiä 
ne perusteet, jotka aiheuttivat sen, että tuota aikaisemmin vaivalla 
hankittua paljasihoisuutta alettiin peitellä, ruumis verhottiin aivan 
tuntemattomiin ja puetuista ihmisistä kehitettiin »eläviä puku- 
telineitä." 

Tässäkin meidän on lähdettävä jotenkin kaukaa ja palattava 
»luonnon-ihmiseen" — villiin — voidaksemme tutkia aluksi sangen 
vaatimattomia puvun alkeita lähteissään. Silloin meidän on mer- 
kittävä muistiin ensiksikin se tosiasia, ettei koko maapallolla ole 
enää ihmisiä, joilla' olisi kiinteä apinan turkki, vaan että paljas- 
ihoisuiis on kaikkialla yleistä. Mutta kaikki eivät käy paljasihoi- 
sina. Meidän täytyy sentähden otaksua, että kaikki paljasihoiset 
kansat ja rodut ovat jääkauden esi-isiemme jälkeläisiä, jotka ovat 
siirtyneet mitä erilaisimmille seuduille ja ihmeellisesti säilyttäneet 
paljasihoisuutensa mitä eroavimmissa ilmastoissa aina nykyaikoihin 
saakka, huolimatta siitä, käyvätkö he alasti vai vaatteissa. 

Syy on helposti keksittävissä: ihminen on tullut paljasihoiseksi 
ja pysyy paljasihoisena valikoitsevan rakkausvaalin kautta, koska 
alaston ihminen (hyötytarkoitusta lukuunottamatta) aina on ollut, 
on vielä meidän päivinämme ja on tulevaisuudessakin aina oleva 
myös mkkausihniinen. 

Täten olemme joutuneet vaatetukseen johtavaan liitekohtaan, 
sillä sana rakkaus — erotinen — on ahtaammassa merkityksessä 
yhteydessä häpy kysymyksen kanssa. Se on alastomuutemme väli- 
seinä. Kehittyvä hävyn tunne, joka on erottamattomasti yhdistynyt 

16 



ihmiskäsitteeseen, on ollut puvun aiheuttaja mutta ei epäsuotuisa 
leviämisalueemme ilmasto, kuten monet luulevat. Seuratkaamme 
taas Vilhelm Bölschen ajatusjuoksua hänen kirjassaan „ Rakkaus- 
elämä luonnossa". 

On kahden laatuista alastomuutta. 

Alastomuus yksinkertaisesti hyödyn kannalta, vaatteitten riisu- 
minen mukavam- 
man olon, kylpe- 
misen pesemisen, 
j. n. e. tähden; ja 
alastomuus aivan 
erityisesti rakkaus- 
tarkoituksessa. 
Näiden molempain 
perusteiden erotta- 
jana ovat suku- 
puolielimet. 

»Niissä siis täy- 
tyi olla erottava 
merkki. Se taasen 
oli parhaiten ajatel- 
tavissa siten, että 
asetettiin joku vä- 
häinen peite— kan- 
gaskappale, raa- 
kunkuori, lehti, 
vaikkapa ainoas- 
taan lanka, joka 
kumminkin sel- 
västi ilmaisi: tätä 
alastomuutta en 
nyt tahdo osottaa, tällä hetkellä en ajattele sitä, älä siis sinäkään 
ajattele sitä. Täällä on lämmin, sentähden olen riisunut pukuni. 
Tai minä tahdon kylpeä, sentähden olen alasti. En rakkaustarkoi- 
tuksessa." 

„Hävynverho muutoin alastomalla ruumiilla, viikunanlehti, on 
sanalla sanoen ainoastaan merkki, jonka voi mielivaltaisesti ottaa 
pois tai pukea ylleen aivan selvänä ilmaisukeinona. Verhon suu- 




Kuva 18. Lionel Strongfort. 



R. Ungewitter, Alastomuus. 



17 



ruus ei merkitse mitään. Niinpä heittää esi<imo, kuten jo mainit- 
simme, kotonaan lämpöisessä majassaan kaikki vaatteet yltään eikä 
pukeudu uimahousuihin, vaan sitoo kyllä esinahan yhteen langalla." 
«Sukupuolielin ei ole silloin peitossa, mutta kumminkin on 
kekseliäästi ilmaistu, että «nyt ei" ole kysymys siitä. Jos tältä eski- 




Kiiva 19. Nainen keinussa. 

molta riistää varsinkin naisten läsnäollessa hänen rihmansa, niin 
hän häpeää, koska hän on äkkiä tullut «erotisesti" alastomaksi, 
vaikka kaikki seikat ovat oikeaa rakkaustarkoitusta vastaan! Tämä 
loukkautuminen — vihan ilmaus — on — häpeä. Viha epäjohdon- 
mukaisesta menettelystä. 

Tämä hävyntunne on yleisesti levinnyt ihmisen, alhaisim- 



18 



mankin villin tunnusmerkki; se on merkki, joka erottaa ihmisen 
eläimestä. Ei ole maan päällä ainoatakaan olkoonpa sitte alas- 
tonta tai -puolipukuista kansaa, jolla ei olisi tätä samaa käsitettä. 
Sisältö voi olla 
äärettömän eri- 
lainen, mutta kä- 
site on aina sama. 

Niinpä kul- 
kevat esim. Ami- 
ralisaarten mie- 
het aivan alasto- 
mina, lukuunot- 
matta vyörihmaa, 
johon on kiinni- 
tetty pieni raa- 
kunkuori siten, 
että se peittää esi- 
nahan. Matkus- 
taja ostaa eräältä 
mieheltä tämän 
kuoren, ja myyjä 
kääntyy pois ir- 
rottamaan sitä — 
häntä hävettää 
esiintyä hetkeä- 
kään ilman että 
hänen merkkinsä 
on näkyvissä. Tä- 
män laatuinen 

M häveliäisyys" 
näyttää huonolta 
pilalta. Ja kui- 
tenkin siinä esiin- 
tyvät kaikki sen 
edellytykset, mitä me itse kutsumme hävyksi, ikäänkuin hienom- 
pana, kirkkaimpana liuoksena." 

„Näin on jokaisella kansalla oma vertauskuvansa. Uuskale- 
donialaisella on rihma vyötäisillä, Obbo-neekereillä Albert-Nyansan 




Kuva 20. Belvederen Apollo. 



19 



rannoilla lehtikotelo. Kun neekerinainen työskentelee kumarruk- 
sissaan ulkona, kiinnittää hän merkkinsä takapuolelle ja tätä tapaa 
noudatetaan tarkasti; ken häneltä tämän merkin riistää, sitä koh- 
taan purkautuu hänen häpynsä kaikella tarmollaan. Vogel kertoo 

eräästä naisparasta, joka oli 
kasvatettu tähän hävyntuntee- 
seen ja hukkasi vankina olles- 
sansa takaverhonsa. Hän istui 
alastomana maassa ja kieltäy- 
tyi jyrkästi nousemasta, kunnes 
hänelle annettiin viheriä riisi- 
kasvi, jolla hän sitte syrjässä 
verhosi alastomuutensa ja tunsi 
pelastaneensa kunniansa." 

Nämä esimerkit riittäkööt. 
Ne osottavat, että käytetyillä 
merkeillä, peittäköötpä ne sitte 
ruumiinosan tai älkööt, kuten 
Bakairi-intianin rihma, on aina 
sama tarkoitus. Paitse näitä 
vertauskuvia [huomaamme^ niin- 
kutsuttujen villien kansojen 
muuten paljaalla iholla vielä 
muitakin ripukkeita, joita on 
pidettävä koristuksina^: helmi- 
nauhoja, lankaan rivitettyjä raa- 
kunkuoria tai kiviä, sulkia, 
vyökoristeita, tilkkuja j. n. e. 
Usein koristetaan myöskin suku- 
puolimerkit taiteellisesti, kuten 
esim. Betschuanein keskuudessa 
Afrikassa, jotka neulovat nah- 
kaiseen häpyverhoonsa kirjavia helmiä. Ruumiin »koristeluhalu" 
kehittyy yhä kauemmaksi peittääksensä yhä suurempia aloja joko 
tilapäisesti (naamioidessa ja juhlissa) tai myöskin pysyväisesti. Sen 
ohella muuttuu hävyn merkki häpyverhoksl. 

Ensimäisten viikunanlehtien, esiliinojen, todellisten uimahou- 
sujen aika on tullut. Sukupuolielimet verhotaan kokonaan. Ja 




Kuva 21 . 



20 



häveliäisyyskäsite alkaa ulottua muihinkin ruumiinosiin. Naisten 
rinnat verhotaan myöskin, sillä nehän ovat itse asiassa erotisesti 
kiihoittavia, houkuttelevia ruumiinosia. Sitten kasvavat uimahousut 
vähitellen yli koko ruumiin, jättäen ainoastaan kasvot ja kädet 
paljaiksi. Tämän ohella on meidän leveysasteillamme otettava 
lukuun myöskin ruumiin verhoa- 
minen lämmön puutteen tähden, 
kumminkin vasta viime sijassa. 

»Mutta kuta kauemmas tähän 
suuntaan kehityttiin, kuta harvem- 
min useimpain ruumiinosien alas- 
tomuutta nähtiin muissa kuin ero- 
tisessa tarkoituksessa sitä selvem- 
min ruvettiin tätä harvinaista alas- 
tomuutta pitämään erotisena ja 
kun erotisuus kerran on joka- 
päiväisessä elämässä verhottava 
näkymättömiin, verhottiin paljas- 
ihoisuuskin erotisena, siis häve- 
liäisyyssyistä, vaikka ei siihen ol- 
lutkaan suoranaista aihetta." 

Kehityksen huippukohtana on, 
että alastomuus ja erotisuus lo- 
puksi merkitsevät ehdottomasti 
samaa ja alaston ihminen yleensä 
katoaa julkisesta yhteiskunnasta, 
koska hän on erotinen ja siis sel- 
laisena häveliäisyyssyistä verhot- 
tava. 

Tähän luonnolliseen kehitys- 
juoksuun löi „ kristillinen kirkko" täydellisen leimansa levittäessään 
vääriä keinotekoisia käsityksiä siveellisyydestä ja julistaessaan alas- 
toman ihmisruumiin yksinkertaisesti „ synnilliseksi", jota jokaisen 
tulee hävetä. Siten olemme nykyjään joutuneet jo niin kauas, 
että hienohermoinen sivistysihminen punastuisi, jos hänen täytyisi 
julkisesti näyttäytyä alastomana, vieläpä että ei seurassa voi puhua 
alastomuudesta herättämättä paheksumista. Täten olemme epäile- 
mättä joutuneet liiallisuuksiin. Siitä johtuu varsinainen vaatetten 




Kuva 22. Hyvät selkälihakset. 



21 



»jumaloiminen" — »muoti", jonka alaisena halveksittu ja unhotettu 
ruumis tulee heikoksi ja kipeäksi. Nuoruus ja myöskin taide ovat 
kumminkin aina vastustaneet tätä pakkomoralia, joka tukahduttaa 
rajattomassa dogmatisessa kivettämis-innossaan koko personalli- 
suustunteen, vetää siveysmanttelin korviin saakka ja koettaa muo- 
dostaa ihmiset täydellisiksi pukunukeiksi. Niinpä on nuoriso aina 
vielä keksinyt »rakkauden keväällä" aukon näyttääksensä kauneut- 
taan, tyydyttääksensä erotista valitsemis- ja viehättämishaluaan. 
Älköön uskottakokkaan, että rakkaushalu voidaan kytkeä kahlei- 
siin, että sitä voidaan vähentää siten, että koko ihminen haudataan 
aina nenänpäätään myöten »pukuhautaan". Tulos on aivan päin- 
vastainen, sillä tuntematon »viehättää ja houkuttelee". 

»Ja lopullisesti säilyttää jokainen kaunis tyttö erotisen luon- 
teensa vaikkapa hänestä ei näkyisikään muuta kuin puoli kiharaa 
ja sormenpää. Rakkauden jumala Eros koettaa kaikin voimin 
saada enemmän näkyviin. Jokainen elävä nuori kaunis henkilö 
on ja hänen tulee olla kilpailun alainen maailmassa. Sillä ihmis- 
kunnan kehitystä tarkoittava kauneusvalinta on maailman syvän, 
alituisesti eteenpäin pyrkivän sopusointuperiaatteen perustus." 

»Kaikkien pukumuotien historia on tämän riisuvan Eros-jumalan 
lakkaamatonta taistelua pukevaa moralla vastaan" (Bölsche). 

Mutta lopuksi esittää terveysoppikin vaatimuksensa ja tahtoo 
alastoman ruumiin takaisin,, vapauttaakseen sen äitipuolen kohte- 
lusta johtuvista kärsimyksistä ja vammoista. Koettakaamme seu- 
raavassa perustella tämän ilmiön syitä. 




Kuulanheittäjä, Fidus'en piirtämä. 
22 




Vaatetuksemme haitat. 

Olemme edellisessä luvussa nähneet, kuinka vaatetuksemme on 
kehittynyt sangen pienistä hävynmerkeistä ja „ kasvanut" 
ikäänkuin aikaisemmin riisutun karvapeitteen korvaukseksi yli koko 
ruumiin. Mutta alkuihmisen apinaturkin ja vaatetuksen välillä on 
sangen suuri ero. Edellinen oli kasvanut, kiinni ruumiissa, kuului 
organisesti ihmiseen ;; elävänä" verhona, kun taas vaatetuksemme 
on keinotekoinen, kuollut verho, jolla ei ole mitään tekemistä 
ruumiin elintoiminnan kanssa. 

Tästäkin johtuu jo tuntuvia haittoja, jotka voivat syvästi vai- 
kuttaa hyvinvointiimme ja saada siinä aikaan monenlaatuisia häi- 
riöitä. Luonnollisen Karvapuvun etevämmyys keinotekoiseen vaa- 
tetukseen verraten on ilmeinen. Ensiksikään ei luonnollinen karva- 
peite estä haihtumista, ja se laskee ilman helposti ihoon. Lämpö säi- 
lyy paremmin karvojen välissä, joten äkillinen jäähtyminen estyy. 
Luonnollinen karvapeite mukautuu myöskin paremmin vuoden- 
aikoihin, kun kesän alkaessa osa karvoja lähtee, kasvaakseen talven 
tullen uudelleen. Kaikki nämä edut puuttuvat puvultamme tyk- 



23 



känään, vaikka ne ovat välttämättömiä sitä enemmän, kun työmme 
kahleiitii meidät suurimmaksi osaksi huoneisiin, jotka jo itsestään 
estävät ulkonaisia vaikutuksia ja sulkevat meidät erilleen luonnosta. 
Kumminkin tarvitsemme mekin välttämättömästi ilmaa ja valoa, 
samoin kuin jokainen eläin ja jokainen kasvi. Meidän vaatetus- 
tamme, sellaisena kuin nykyjään on tavallista, voidaan pitää suo- 
rastaan terveyden „ haudankaivajana". On melkein uskomatonta, 
mitä vaatimuksia tämä »ruumiin kaunistus" asettaa ruumiillemme. 
Sananlasku »puku tekee ihmisen" kahlehtii vielä nykyjäänkin 
useimpain ajatukset, ja monet uskovat todellakin, että heidän on 
jätettävä ruumiillinen »sivistyksensä" (?) tykkänään räätälinsä huoleksi. 
Sangen raskaasti painaa tämä taakka varsinkin naisia. On 
uskomatonta, minkä vaatetten paljouden he laahaavat mukanaan. 
Sattuvasti kuvailee Fritz Dlehm »viikunanlehteä": 



Dies Blatt, so klein es einstens \var, 
Ist heute grosz itnd \vunderbar; 
Auch wechelwoll in Farb' und Form, 
Hat sich's entvcickelt ganz enorm. 
Mit Nadeln, Schniiren grob und zart, 
Mit Haken, Knöpfen jeder Art, 
Mit Band und Rippen isfs gespickt; 
Auch hat sich's immer mehr werdickt, 
Und wie die Zwiebel Häute hat, 
So schiebt sich reichlich Blatt auf 

Blatt. 
Es hat mit magischer Qe\valt 
Der Frauen Leiber festfumkrallt. 

ja edelleen: 

Es sind auch bei der Weiblichkeit 
Die Hiiften von Natur zu breit; 



Mit Folterjäckchen stolz und nett, 
Man nennt die Dingerchen «Korsett", 
Beschafft man sich mit Eleganz 
Der Wespentaille Sittenglanz. 
Es rächt sich zwar dei \Veib und Kind, 
Weil Darm und Herzverkriippeltsind; 
Doch Hauptsach' ist der »Schick" al- 
lein, 
Und darum darfs nicht anders sein. 
Wenn also sich die Anstandsdam' 
Zur „Modeleiche" schniirt aus Scham, 
Dann freufs den Kuckuck insgeheim, 
Dasz fest sie klebt am Sittenleim 
Und Mann und Kind alltäglich lehrt, 
Was zu dem «guten Ton" gehört. *) 



*) Tämä lehti, niini pieni kuin se kerran oli, on tänään suuri ja ihmeel- 
linen, myös muodoissa ja väreissä vaihtelevainen, on kehittynyt aivan suunnat- 
tomasti. Neuloilla, nuorilla,] karkeilla ja' hienoilla,] hakasilla, napeilla jokalaji- 
silla, nauhoilla ja juovilla on se täytetty.J Niinikään on se^tullut aina enemmän 
paksummaksi, ja, niinkuin sipulilla on kalvoja, niin työntää sekin runsaasti lehden 
lehden perästä. Tenhoavalla voimalla käy se kovasti naisten ruumiiseen kiinni, 
ja edelleen: 

Myöskin naisellisuuteen nähden ovat lanteet luonnostaan liian leveät; kidu- 



24 



Kuvat 25, 26, 27, 28, 2Q osottavat, kuinka raakalaismaisia naisruu- 
miin epämuodostumia kureiiivi synnyttää. Vyötäisten nyöritys saa 
ennen kaikkia lantiot esiintymään hyvin jyrkkinä, estää tuntuvasti 
verenkiertoa ja synnyttää siten vielä lisäksi lanneseuduille kohtuut- 
tomia rasvakerrostumia, joten lantiot muodostuvat todellisiksi kyt- 
tyröiksi. Nyörityksen kautta ei suinkaan saavuteta kaunista solak- 
kuutta, vaan päinvastoin kulmikas hiekkakellon muoto. Selvää on, 
että sisäiset elimet joutuvat kärsimään tämän väkivallan tähden; 
varsinkin mahalaukku, suolet ja maksa pusertuvat kokoon ja niiden 





Kuva 25. Niinkutsuttu «Solakka vartalo". 



Kuva 26. Sama muoto ajateltuna ilman 
vaatteita. 



tusnutuUa, ylpeällä ja sievällä - esinettä kutsutaan korsetiksi - hankitaan itselle 
loistolla ampiaisvartalon tapakiilto. Se tosin kostaa itsensä vaimossa ja lapsessa, 
koska suolet ja sydän ovat tulleet kitukasvuisiksi. Mutta »muotihan" yksistään 
on pääasia! Ja siksi se ei saa olla toisin! Kun siis seuranainen häveliäisyy- 
destä nyörittää itsensä «muotivartaloksi", ilahuttaa se hiittä salaisesti ja opettaa 
miehelle ja lapsille joka päivä, mitä «hyvään käytöstapaan" kuuluu. 



25 





Kuva 27. Ulkonaisesti näköjään ei huo- 
mattavasti nyöritetty ruumis. 



Kuva 28. Tämän näköjään nyörittämättömän ruumiin 
näkyvät nyörityksen jäljet. 



toiminta häiriytyy. Kyli<iluutkin painuvat sisäänpäin, Iteuhkojen 
tila pienenee arveluttavasti ja syvä iiengitys tulee estetyksi. Ala- 
ruumiin lihakset ja jänteet taas veltostuvat, aiheuttaen emänkallis- 
tumia ja emäntaipumia sekä munuaisten irtaumista, joista syntyy 
monenlaisia sairauksia. Vyötäisten nyöritys pu- 
sertaa myöskin vatsan rumasti esiin, jonka 
tähden äskefi on ruvettu käyttämään kurelii- 
vejä, joiden jouset ovat edessä aivan suorat 
alaspäin ja pusertavat vatsan sisään. Näitä 
voidaan pitää uusimman muodin mielettö- 
mimpinä kidutuskaluina, joiden käyttäjät näyt- 
tävät tykkänään menettäneen järkensä. Jeannie 
Watt kirjoittaa teoksessaan »Naisen tulevai- 
suuspuku", niistä eduista, joita »nykyaikainen 
terveyskureliivi" ilmoitusten mukaan tarjoaa, 
»polstaessaan ulkonevat lantiot ja vatsan" (ja 
myöskin naisen!). Mutta tämä viimemainittu 
seikka unohdetaan. »Jos avonaisesti sanottai- 
siin, että se on koje, jonka avulla voidaan 
Kuva 29. Kureiiivi „suora Verkalleen tappaa itsensä, niin ei sen suhteen 
kukaan erehtyisi, mutta kun sitä käytetään ha- 




muoto" tai nainen ilman 
vatsaa. 



26 



luttuna naisten vaatetuskappaleena, niin on sellaisen esineen paljas 
olemassaolo suorastaan sivistyksemme pilkkaamista ja surullisin 
henkisen köyhyyden todistus, mitä voi olla." 

Onneksi ei rangaistus jää koskaan 
tulematta. Vaikeiden synnytysten ja 
kuolleina syntyneiden suuri luku ja 
naisten nopea kuihtuminen ensimäisen 
synnytyksen jälkeen puhuvat tässä 
suhteessa mitä vakuuttavinta kieltä. 
Kauheasti kostaa kiusattu, kidutettu 
luonto, lukemattomia kärsimyksiä ja 
sairauksia on kestettävä. Mutta pel- 
kästä yksinkertaisuudesta pidetään 
näitä seurauksia »sallimuksen töinä", 
jotka eivät ole vältettävissä ja joista 
ei kukaan nainen säästy. Kurjat ty- 
perät! 

Mutta ei miesmaailmankaan laita 
ole paljoa paremmin. Vaikka miehet 
voivat yleensä vapaammin liikkua pu- 
kineissaan, on näissäkin »ruumiin ko- 
teloissa" suuria puutteita. Varsinkin 
niiden läpäisemättömyys ja moniker- 
taisuus. Monet vahvemman' suku- 
puolen edustajat ovat tässä suhteessa 
samassa asemassa kuin naiset. Seu- 
ratkaamme muodikkaan miehen pu- 
keutumista: Ihopaidan ylle vedetään 
päällypaita sekä aluhousut, sitte sukat 
ja kengät, uusimmanmuotiset housut 
ja hienot liivit. Seuraa sitte takki, 
palttoo, hansikkaat ja hattu. Nyt 
vasta on »mies" säädyllisesti puettu 

voidakseen näyttää »itseänsä" kaikkialla. Itse asiassa nähdään vain 
kasvot ja »hänen" pukunsa, jota viedään kävelylle jonkunlaisella 
ylpeydellä. Ilman muuta on selvää, että tämän sivistyskerrosten 
han alle keräytyy vähemmän miellyttäviä kaasuja, jotka eivät vali- 
tettavasti pääse poistumaan. Sangen epäedullisesti vaikuttaa haih- 




Kuva 30. J. Takanen, Aino. 



27 



tumiseen" myöskin pukumme muoto, joka on vastoin kaikkia järjel- 
lisiä perusteita. Nykyjään tavallinen puku ympäröitsee ei ainoas- 
taan naisten vaan miestenkin ruumiita, kuten putki, nahkaletku, 
jossa ei ole muita aukkoja, kuin toinen alapäässä, ja toinen — 
älkää säikähtäkö — juuri nenän alla, joten ruumiin myrkylliset haih- 
tumat voivat välittömästi johtua meidän hajuelimiimme. Muualla ei 

ainoatakaan vetoreikää, ei 
ainoatakaan tuuletuslaitosta. 
Ja tästä vhajuputkesta" me 
vielä ylpeilemme! Tällai- 
sissa oloissa ei luonnolli- 
sesti voi olla puhettakaan 
vapaasta ihohaihtumisesta 
eikä tuuloituksesta. Seuraus 
on, että iho kuihtuu sairaloi- 
sesti sekä kadottaa siten suu- 
reksi osaksi toimintakykynsä 
hengityselimenä, ja saa va- 
losta alituisesti osattomana 
ollen raikkaan punertavan 
värin asemasta sanomatto- 
man kylmän »kalmankal- 
pean" värin — »valkoisen 
rodun" tarkka kuva. 

Tarkoitustaan vastaavalle 
puvulle, joka vahingoittaa 
ruumista mahdollisimman 
vähän, on kaikinpuolisen 
elämänuudistuksen kannalta 
katsoen asetettava yleensä 
seuraavat neljä vaatimusta: 

1. Puku olkoon mukava älköön ahdistako millään tavalla. 

2. Siinä olkoon mahdollisimman vähän kerroksia. 

3. Sen tulee laskea lävitse ilmaa, ja 

4. Valoa. 

Yleensä ei ruumiin verhona saisi koskaan olla enempää kuin 
kaksi kangaskerrosta, talvella korkeintaan kolme; mutta tarkoituk- 
senmukaisesti karaistuna voidaan talvella tulla toimeen samalla 




Kuva 31. Köykäinen puku: Verkkotakki, lyhyet avo- 
naiset housut huokoisesta kankaasta, säärykset ilman 
sukkia, kengät, joissa on ilma-aukkoja. 



28 



vaatetuksella kuin kesälläkin. Ihovaatteet voidaan yleensä hyljätä 
tarpeettomina. Jokainen voi vahingotta touko- ja kesäkuussa totu- 
tella käyttämästä mitä. Kun pellava jäähdyttää ja villa lämmittää 
liiaksi, on parasta käyttää paitana hyvin huokoista, kevyttä, vaa- 
leaa puuviuakangasta. Pukuun on käytettävä myöskin huokoista 

kangasta, jolloin vgg-' ^^ 

lea väri on asetettava 
etusijaan, jotta ihoon 
pääsisi ilman ohella 
myöskin valoa. Viime- 
mainittu on tärkein, 
vaikka se nykyjään jä- 
tetään yleensä tykkä- 
nään huomioonotta- 
matta. Valo on ruu- 
miille vielä tärkeämpi 
kuin ilma! Jos valo 
estetään joko pitem- 
män aikaa tai koko- 
naan vaikuttamasta 
ruumiiseen, syntyy var- 
sinkin veressä eräitä 
muutoksia, jotka il- 
mautuvat punaisten 
verisolujen vähenemi- 
sessä. Tämä tila, jota 
me kutsumme kalve- 
tustaudiksi (»veren vä- 
hyys" on väärin) on 
yleisempi kuin luul- 
laankaan ei ainoastaan 
naisissa vaan myöskin 
miehissä. Valoa lä- 
päisevän vaaleakan- 
kaisen puvun käyttä- 
minen, on (sopivan ra- 
vintojärjestyksen ohel- 
la) amoa keino, joka Kuva 32. V. Runeberg, Apollo ja Marsyas. 




29 



ainakin tlintuvasti lieventää, ellei tykkänään poista tätä sairautta, 
ellei tahdota ruveta käyttämään säännöllisiä ilma- ja aurinkokyl- 
pyjä. Sillä vaaleakaan puku ei laske kaikkia valonsäteitä lävitse, 
tumma tai aivan musta kangas estävät melkein täydellisesti sekä 
valo- että lämpösäteet. Kankaan väri siis, eikä sen laatu ja aineet, 
imee tai heiastaa valo- ja lämpösäteitä enemmän tai vähemmän. 

Professori Prausnitz merkitsi läm- 
pöasteiden imeytymisen valkoiseen 
paitakankaaseen luvulla 100 ja huo- 
masi silloin, että mustan kankaan 
vastaava luku oli 208, kaikkien 
muiden siltä väliltä, siis punasen 
165, heleänsinisen 198 j. n. e. Tästä 
nähdään, kuinka tavattoman vahin- 
gollista terveydelle on mustan pu- 
vun käyttäminen. Kaiken muun 
lisäksi pidetään tätä yön väriä vielä 
;, kauniina". Meidän verettömät ja 
voimattomat suurkaupunkien kal- 
peakasvoiset ihmiset eivät todella- 
kaan voisi osottaa turmeltunutta 
makuaan selvemmin, kuin valites- 
saan suruvärin seurustelupuvuksi. 
Naiset esiytyvät järkevästi kyllä vaa- 
leissa vaatetuksissa. Paitse terveys- 
syistä olisi »seurustelukelpoinen" 
musta väri hyljättävä mitä pikem- 
min jo kauneudenkin kannalta. 
Talvella on musta puku näköjään 
edullinen, kun silloin imeytyneet 
heikommat lämpösäteet lämmittä- 
vät kankaan ja siten jonkun verran säästävät ruumiin lämpökulu- 
tusta. Mutta karaistu henkilö voi luonnollisesti tulla toimeen ilman 
tätä »salattua" lämpöäkin ja voi sangen hyvin vaaleassakin ja huo- 
koisessa puvussa. 

Mutta otettakoon huomioon, että puku on vain „ keinotekoi- 
nen" verho, jota ilmankin voidaan sangen hyvin tulla toimeen, 
vaikka väärät siveyslait ja tavat sekä veltostunut ruumis ovat kohot- 




Kuva 33. Täten on paras kävellä, usein 
verkkotakkikin pois riisuttuna. 



30 



taneet sen nykyiseen merkitykseensä. Ainoastaan tottumus on 
voinut tehdä sen käytön mieluisaksi. Vaatteisiin tottumaton ruumis 
vastustaa kaikkia vertioja ja kaikki kankaat tuntuvat siitä vasten- 
mielisiltä. Ja vielä enemmänkin: jos ,; villeille" pistetään pysyväi- 
sesti vaatteet ylle, kuten isälliset lähetyssaarnaajat tekevät hellässä 
huolenpidossaan »sopivaisuussyistä", alkavat he sairastella ja kuo- 
levat enimmäkseen keuhkotautiin. Meidän ihomme on, sen jäl- 
keen kun se vapautui karvapeitteestään, soveltunut niin täydelli- 
sesti „ilmamereen", että me voimme näillä (Saksan) ja korkeim- 
millakin leveysasteilla vaeltaa elämämme lävitse erinomaisen ter- 
veinä ilman minkäänlaisia vaatteita. ^Alastomuuden siunauksista" 
kirjoitti äsken Fredric Boyle eräässä aikakauskirjassa muun muassa 
seuraavat vakuuttavat sanat: 

»Näyttää, että pukujen käyttäminen heikontaa kafferilaisten 
terveyttä ja ehkäisee heidän lisäytymistään, mutta se voi tykkä- 
nään hävittääkkin heikompia kansoja. Todennäköisesti syytetään 
tästä «viinapirua" (silläkin on suuri syynsä. Tekijä). Useiden mer- 
killisten rotujen häviämisen syy olisi vieritettävä hänen hartioiltaan 
harhaanjohdetun ihmisystävyyden ja yritteleväin kauppiasten kan- 
nettavaksi, jotka ovat lakkauttaneet alastomuuden. Alastomilla ihmi- 
sillä oli epäilemättä paljon vähemmän tauteja kuin meillä. (Var- 
sinkin jos he sen ohessa elivät luonnonmukaisesti, kuten useimmat 
luonnon kansat, eivätkä käyttäneet alkoholia, tupakkaa tai muita 
huumausaineita. Tekijä). Kafferien erinomaisen terveyden seurauk- 
sena ei heidän keskuudessaan ole vanhuudenheikkoja eikä kivu- 
loisia lapsia. Hottentotit omaksuivat jo alunpitäen europalaisten 
tavat, ja seuraus on, että he ovat hävinneet niistä Kapmaan piiri- 
kunnista, joissa siirtolaisia on kauimmin asunut. Minas Geraes 
intianien keskuudessa ei ole mitään tauteja, kuten Dent väittää. 
Pitalitaudin pelottavan levenemisen syynä Etelä- Af rikassa täytyy 
pitää pukujen käytön ja muiden europalaisten tapojen omaksu- 
mista. Kafferit saavuttavat hyvin korkean iän; Kapmaan viimei- 
sessä väenlaskussa oli 300 »satavuotiasta", kaikki muut alkuasuk- 
kaita, paitse kaksi. Samoin elävät muutkin kansat, joita ei puku 
rasita, sangen vanhoiksi, varsinkin Pohjois- ja Eteläamerikan intia- 
nit; Tschudi väittää, että Perussa ei 130 vuoden ikä ole »suinkaan 
harvinainen", ja he ovat vanhoinakin aivan terveitä sekä täysissä 
voimissa. Humboldt hämmästyi Meksikossa ja Perussa sangen 

31 



vanhain intianien suurta lukua, muutamat heistä olivat uskomatto- 
man vanhoja. Varsinkin Meksikossa on hän nähnyt sangen usein 
naisia, jotka olivat yli sadan vuoden vanhoja. Kokeneet henkilöt 
ovat yhtä mieltä siitä, että alastomat rodut ovat yleensä ruumiilli- 
sesti voimakkaampia. Poikkeuksia saisi etsiä kauan. Ei ole liioit- 
telua, että heidän keskimääräi- 
set voimansa ovat meidän har- 
jautuneiden atletien tasalla, 
josta on useita todistuksia. Sir 
Joseph Thompson kuvailee 
sansibarilaiset kantajansa kuusi- 
kymmentä ja seitsemänkym- 
mentä naulaa pään päällä ja 
kivääri kädessä kärsivällisesti 
kiipeilemässä jyrkälle vuorelle 
hetkeäkään levähtämättä, vie- 
läpä koko ajan huutaen ja lau- 
laen. Haavoittuneiden erin- 
omainen parantumiskykykin 
luetaan alastomuuden ansioksi." 
Aivan yhtä hyvin kuin 
kasvot (merimiehillä myöskin 
rinta) ovat talvella verhotta il- 
man että niitä sanottavasti pa- 
lelee, koska ne ovat aina pal- 
jaina, yhtä hyvin voidaan muu- 
kin ruumis tottumuksen kautta 
karaista, sillä kasvojen ja ruu- 
miin" iFon välillä ei ole mi- 
tään eroa. 

Ruumiin verhoamiseen kuu- 
luu vielä myöskin vuode, jolla 
on eräissä suhteissa päiväpu- 
kumme virheet vielä suuremmassa määrässä. Ne ruumiimme kär- 
simät vahingot, joita pukumme läpäisemättömyys päivän kuluessa 
aiheuttaa, eivät yöllä suinkaan tule korvatuiksi, vaan päinvastoin 
lisäytyvät, sillä nykyjään Saksassa yleensä käytännössä olevat peit- 
teet estävät tykkänään haihtumisen, koska höyhenpeitteet luon- 
teensa mukaan laajentuvat tavattomasti. Näiden raskasten, paksu- 




Kuva 34. R. Stigell, Linkooja. 



32 




SUKLv.\ 



I 



jen peitetten alla kohoaa ruumiin lämpömäärä usein sietämättö- 
miin, ja kaikki haihtumat jäävät vuoteeseen. Ei ole kummaa 
että ruumis tällaisissa oloissa yhä enemmän veltostuu ja tulee 
kaikin puolin hermostuneen kiihtyneeksi, varsinkin sukupuoliviet- 
tiin nähden. On, itsestään selvää, ettei vuoteessa jo tuon enem- 
män kuin riittävän lämmön kohoamisen tähdenkään tarvita pai- 
toja, housuja, sukkia, hameita, eikä yleensä mitään vaatteita. Vuode 
on sellaisenaan jo puku, vieläpä sangen paksu. Sentähden on 
vuoteeseen mentävä alasti jo ruumiin paremman haihtumisenkin 
vuoksi. »Vilustumista" ei tarvitse »lämpimässä" vuoteessa pelätä. 
Samoin kuin tuo paksun puvun alituisesti aiheuttama runsas 
haihtuminen sukupuolielinten tienoilla — »vatsanpohja on pidet- 
tävä lämpimänä", saarnataan eksyttävästi joka päivä — kiihoit- 
taa sukupuolielämää luonnottomasti, samoin vaikuttaa liian suuri 
vuodelämpö vielä suuremmassa määrässä. Tästä syystä sekä haih- 
tumis-estymisen tähden ovat höyhenvuoteet hyljättävät. Höyhen- 
patjakin pään alla edistää veren tunkeutumista päähän. Pään- 
alus olkoon vilpoinen eikä liian pehmoinen. Vuoteena olkoon 
siis huokoisen puuvillaisen raidin peittämä alus (jouhista, ruohoista 
tai villasta). Peitteeksi voidaan suositella huokoisia, villaisia filt- 
tejä. Päänalukseksi sopii aivan ohkainen jouhipatja. Sellaisessa 
vuoteessa pysyy hauskan lämpöisenä ja herää joka aamu virkeän 
voimistuneena. 

Toistaiseksi meidän tosin täytyy vaatetukseemme nähden taipua 
joko hyvällä tai pahalla vallitseviin lakeihin ja poliisimääräyksiin 
sekä maassa vallitsevaan siveelliseen käsitykseen ja tapaan. Ainoas- 
taan kotonamme tai reiättömäin aitojen takana, kylpyhuoneissa ja 
ulkoilmassa kaukana asutuilta paikoilta voimme kuoria ruumiimme 
kotelostaan. Seuraavilla sivuilla puhumme tästä tilapäisestä alas- 
tomuudesta ja sen suurista eduista sekä ruumiilliseen että henki- 
seen hyvinvointiimme nähden. 

Siten olemme toisen kerran »alastomaksi tulon" edessä! 



R. Ungevcitter, Alastomuus. 33 



alastomuuden terveydelliset edut. 

Tarkastellessamme »ulkonaista ihmistä", jonka arvo valitettavasti 
vielä nytkin samoin kuin aikaisemminkin, typerää kyllä, mää- 
rätään hänen pukunsa muodin ja laadun mukaan, olemme^huo- 
manneet tämän lisäkkeen tuottamat tavattomat vahingot niin sel- 
västi, että voimme sitä helpommin käsittää alastomuuden suuren 
arvon hyvinvoinnillemme ja toteuttaa saavuttamamme tiedon käy- 
tännössä. 

Voidaksemme antaa »alastomuudelle" täyden arvonsa, on 
meidän ensin tarkastettava luonnollista verhoamme — ihoa — ja 
vapautettava se tätä tarkoitusta varten pimeän pukuvankilan kah- 
leista. Useimmat sivistysihmiset pitävät ihoa vain yksinkertaisesti 
ruumiin peitto- ja| suojeluslaitoksena, joka verhoaa sen jotenkin 
samoin kuin nahkainen kenkä jalan. Luullaan, että ihon tarkoitus 
ja ominaisuudet ovat täten tyydyttävästi selitetyt. Mutta silloin 
unhotetaan tärkein puoli, nimittäin että iho on elin samoin kuin 
mahalaukku, maksa, munuaiset; erotuksena vain se, että edellisiä 
kutsutaan »sisäisiksi", nahkaa taas ulkonaiseksi elimeksi. Mutta 
ulkonainen elin ei suinkaan ole asemansa tähden vähäarvoisempi, 
vaan päinvastoin verrattomasti tärkeämpi, kuin mainitut sisäiset 
elimet. Tarkastellessamme lähemmin asiaa huomaamme sen pian. 
Ihossa on kaksi kerrosta: orvaskesi ja sen alla niinkutsuttu veri- 
nahka. Ainoastaan ylempi kerros on luja ja kiinteä, alempi hauras 
ja pehmeä. Orvaskedessa, joka peittää kaikkiaan keskimäärin noin 
1,6 neliömetrin pinnan, ei ole rauhasia eikä hermoja, mutta sen 
sijaan noin 2 miljonaa pientä aukkoa: huokoisia. Tämän alapuo- 
lella oleva väritön verinahka on täpötäynnä rauhais- ja hermonys- 
tyröitä (sormissa aina 80 neliömillimetrillä), jotka ovat yhteydessä 
ruumiin sisäosien kanssa. Syvemmällä verinahassa on rauhasia ja 

34 



karvojen juuret. Ilman muuta pitäisi olla selvää; että näin hieno- 
rakenteisen ihomme suoritettavina olevat tehtävätkin ovat mahdol- 
lisimman tarkkoja ja tärkeitä. Ensiksikin meidän on yleensä tar- 
kastettava ihon toimintaa (jättäen syrjään sen verhoamisominai- 
suuden) välittäjänä, jota ruumiimme käyttää pysyäkseen yhtey- 




Kuva 35. Henkisessä työssä kotona. 

dessä ulkomaailman kanssa. Sillä ulkonaisia kiihoituksia ia vai- 
kutuksia voimme tuntea vain sikäli, kuin Iho ottaa ne sellaisina 
vastaan ja hermot kuljettavat ne aivoihin, jossa ne muodostuvat 
tunto- ja tajunta-aistimuksiksi. 

Iho on siis aisti, sillä se välittää tuntoa, ilmoittaa meille 
kuuman ja kylmän, kuivan ja märän, pehmeän ja kovan väliset 



35 



erotukset. Tämän se tekee tuntonystyräin avulla, joita on var- 
sinkin käden kämmenpuolella ja jalkapohjissa, esim. etusormen 
viime niveleessä noin 20 neliömillimetrin alalla, muualla vähemmän. 
Sitte ovat nuo pariin miljonaan nousevat ihohuokoset hyvin 
tärkeitä hyvinvoinnillemme. Tutkiessamme niitä huomaamme, että 

ne ovat kanavia, jotka on 
aina pidettävä auki ja ilman 
yhteydessä, jos mieli niiden 
toimia tarkoituksensa mukai- 
sesti. Hikihuokoset ovat hiki- 
rauhasten aukkoja, nämä rau- 
haset taas ovat yhteydessä 
hermojen kanssa ja niiden 
vaikutuksen alaiset. Ihohuo- 
koset ovat siis osaksi kaasu- 
maisten, osaksi nestemäisten 
ihmisruumiin palamistulos- 
ten johtoputkia ja niitä voi- 
daan pitää varaventileinä, joi- 
den huolena on käytettyjen 
aineiden poistaminen ajoissa. 
Niinpä erittää iho 24 tun- 
nissa noin 600 gr., raskaam- 
massa työssä aina 2000 gr. 
ja enemmänkin vettä. Hien 
ohella erittyy keittosuolaa, 
rasvaa ja rasvahappoja, vär- 
jääviä ja haisevia aineita sekä 
palamistuotteita, kuten virtsa- 
ainetta j. n. e. Kuta enem- 

Kuva 36. Stigell. Jousella ampuja. .. , . • . 

man ihohuokosten toimmtaa 
edistetään ja autetaan, sitä paremmin ruumis voi, kun taas tämän 
toiminnan lamautuminen synnyttää ajoittaisia tai pysyviä päin- 
vastaisia häiriöitä. Kun liikkeessä olevan ilman mekaninen kii- 
hotus vaikuttaa edistyttävästi koko ihontoimintaan, niin on sel- 
vää, että käytännössä oleva vaatetuksemme estää tämän vaiku- 
tuksen, koska tuskin voi puhua sen alla tapahtuvasta ilmanvaih- 
dosta. Päinvastoin eivät ihon kautta poistuneet haihtumat voi 




36 



päästä ulos, vaan tarttuvat vaatteisiin. Ihon ja vaatetten väliin 
muodostuu suorastaan myrkyllinen kaasukerros, jota professori G. 
Jäger kutsuu sangen sattuvasti „yksityis-ilmastoksi". Tästä joh- 
tuukin, että riisuttaessa 
huomataan vastenmie- 
listä hajua. Nämä »ha- 
jun pyydystäjät" pitäisi 
ainakin yöksi ripustaa 
ilmaan, mutta sen sijaan 
ne jätetään levälleen 
makuuhuoneeseen jatur- 
mellaan siten vielä niin 
välttämätön hengitettävä 
ilmakin, joka muutenkin 
on ennen pitkää täynnä 
kaasunmuotoisia ulos- 
tuksia, ellei ikkunaa pi- 
detä läpi yön auki. On 
selvää, että tuo hajuker- 
ros, joka ei voi tiheiden 
vaatetten tähden haihtua 
päiväkausiin, ei ainoas- 
taan tartu vaatteisiin, 
vaan tunkeutuu jossakin 
määrässä ihoonkin, joten 
sekin alkaa ajan oloon 
saada vastenmielisen ha- 
jun ja joka tulee myr- • 
kyllisten vaikutusten täh- 
den osaksi hermostu- 
neen kiihtyneeksi, luon- 
nottoman araksi, tai osak- 
si kadottaa herkimmän 
tuntonsa. 

Täten voidaan selittää myöskin tuo niin yleisesti levinneestä 
M jalkahiestä" johtuva „ vanhaa juustoa" muistuttava mädännyt haju. 
Tämä vamma johtuu yksinomaan koko ruumiin vaillinaisesta iho- 
toiminnasta, jonka vuoksi ne ainekset, jotka eivät pääse haihtu- 




Kuva 37. ..Eräs kysymys.' 



37 



maan ihosta, ulostuvat jaloista, joissa on enemmän huokosia. Jos 
jalkineet ovat liian tiheät (ja myöskin ahtaat) estäen siten kaasu- 
maisten eritysten poistumisen, jäävät nuo kosteanlämpöiset eritty- 

mät nesteenä paikoilleen ja 

imeytyvät sukkiin kostuttaen ne 
ja aiheuttaen siten talvella, jopa 
kesälläkin ,, kylmät jalat". On 
turhaa koettaa poistaa tätä mil- 
lään jalkavesillä ja lääkkeillä. 
Se pahaa voi parantua ainoas- 
taan siten, että hoidetaan koko 
ihoa, käytetään kyllin suuria 
ilmavia kenkiä ilman sukkia 
tai harvakudoksisia sukkia san- 
daleissa sekä käydään avoja- 
loin joka tilaisuudessa sekä ko 
tona että ulkona. Täten poistuu 
pahan syy, kun iho joutuu ilman 
kanssa yhteyteen. Luonnollisesti 
on jalkoja myöskin pestäväyo^ö 
päivä aivan tavallisella vedellä, 
vieläpä kylmällä vedellä sekä 
hierottava sen jälkeen nopeasti 
kuivaksi. Huomautettakoon vie- 
lä, että arat, vilustumaan taipu- 
vat ihmiset älkööt alkako kyl- 
mällä vuodenajalla totutella ole- 
maan sukitta. 

Lopuksi mainittakoon vielä 
ohimennen, että kylmien jalko- 
jen kadotessa katoaa myöskin 
tavallisesti sen kanssa yhtey- 
dessä oleva verentungos päähän. 
»Kuuma" pää ja siitä seuraa- 
vat sairaudet (huumaus, migräni, 
päänsärky j. n. e.) johtuvat siis suurimmaksi osaksi tiheästi pan- 
saroiduista »sovinnaiskavioihin" tungetuista jaloista. Ken ei usko, 
koetelkoon kerran pitemmän ajan ! 




Kuva 38. Venus Capitolissa. 



38 



Mutta ihon monipuolinen toiminta ei rajoitu vielä tähän. Iho 
myöskin hengittää ja auttaa siten tuntuvasti keuhkoja, imiessään 
normalioloissa noin sadannen osan jokapäiväisestä 500 gr. suu- 
ruisesta happimäärästä. Keuhkotautiset voivat toivoa »parantumista" 
ainoastaan sikäli, kun he voivat pitemmän aikaa antaa' ilman ul- 
konaisesti vaikuttaa koko ruumiiseensa, jonka kautta vahingoittu- 
neiden, sairasten keuhkojen työ vähenee vaikkapa pieneksikin osaksi. 
Levollinen, toimeton lepäileminen umpinaisissa puvuissa nykyai- 
kaisten keuhkotauti parantolain ma- 
kuuparvekkeilla voi mahdollisim- 
man parhaassakin, puhtaassa, hap- 
pirikkaassa ilmassa aikaansaada 
ainoastaan parannusta, mutta ani 
harvoin todellisen tervehtymisen, 
sitä vähemmän, kun mitä tärkein 
ravintojärjestelmä jätetään usein 
noudattamatta. Todellisesti paran- 
tuakseen ei tarvitse mennä Da- 
vos'iin tai muihin kuuluisiin ilma- 
parantoloihin, vaan voidaan koto- 
nakin saavuttaa erinomaisia tulok- 
sia, kun oleskellaan alasti „ va- 
paassa" ilmassa, joka on yhtä 
happipitoista. Tämä tietysti edel- 
lyttää, että sekä keuhkot että iho 
yleensä ovat vielä kyllin elinvoi- 
maisia uudistustyöhön. 

Keuhkotautisten lohdutukseksi 
sekä, mikäli mahdollista, noudatettavaksi mainittakoon seuraavat 
otteet eräästä »Kaksikymmentä vuotta alasti" nimisestä New- York 
Recorderin kirjoituksesta. Eräs varakas mies, jonka »alastomuus" 
johtuu tieteellisistä, terveysopillisista periaatteista, kapteeni Eduard 
A. von Schmidt polveutuu keuhkotautisesta suvusta, jonka tähden 
lääkärit ennustivat jo hänen poikana ollessaan, että hän kuolee 
pian. Kun Schmidt, joka oli jonkun verran lueskellut lääketiedettä, 
läksi merelle, arvelivat hänen ystävänsä, ettei hän koskaan palaa. 
»Minä käytin", kertoo hän itse, »kuumassa vyöhykkeessä sangen 
vähän vaatteita, ja kuta vähemmän minulla niitä oli, sitä paremmalta 




39 




Kuva 40. 



40 



tuntui vointini, huonontuen heti kun taas käytin niitä. Vuotta myöhem- 
min kuljin eräällä laivalla Magelhaensin salmessa ja huomasin silloin, 
että Tulimaan asukkaat kulkivat lumessa alasti. Minä näin vanhoja 
miehiä, jotka olivat tarmokkaita ja lujia, sekä lapsiaan imettäviä 
äitejä, kaikki alasti, kaikki rivakoita ja vahvarakenteisia. Silloin 
juolahti mieleeni, että olin löytänyt terveyden salaisuuden. Siitä 
saakka olen pukeutunut samoin kuin tuon kylmän maan lujat 
alkuasukkaat, kuten kuvastani näette. Vaimoni on pukuun nähden 
omaksunut minun omituiset mielipiteeni. Hän ei luonnollisesti 
voi pukeutua kuten minä, mutta hän noudattaa samoja luonnon- 
lakeja, mikäli se on yhteiskunnallisesti mahdollista. Me puemme 
lapsemmekin samojen periaatetten mukaan emmekä ole taloudes- 
samme vielä koskaan käyttäneet penniäkään lääkkeisiin tai lääkärin 
apuun." Tämä ahavoittunut jättiläinen on Yhdysvaltojen sota- 
departementin palveluksessa, Oakland-lähden valtiaana Kalifor- 
niassa. Hänen koko pukunaan on vain vyö ja pumpuliset uima- 
housut. Hän seisoo laivansa perässä kuten Ajaxin pronssipatsas 
ja määrää kaikille aluksille niiden liikkeet. Kaikki merirosvot aina 
Eteläm.erelle saakka pelkäävät häntä. Hän on täydellisen terve 
eikä häntä palele minkäänlaisessa ilmassa. 

Kuinka tärkeä elin iho on, näkyy sen loukkautumisesta, var- 
sinkin palamisesta. Sillä jos kaksi kolmasosaa ihmisen ihosta esim. 
palaa tai sen toiminta muulla tavalla estyy, on hän auttamatto- 
masti kuoleman oma. Tämä johtuu siitä, että myrkylliset palamis- 
tulokset ja ruumiin haihtuva »omamyrkky" jäävät silloin ruumii- 
seen. Kuinka vaarallista tämä ihmisen itsensä synnyttämä myrkky 
on, näkee siitä tosiasiasta, että tervelmmänkln ihmisen hiki on ruu- 
miillisen työn tai ponnistusten perästä huomattu tappavaksi myr- 
kyksi. On kokeiltu koirilla ja kaniineilla, joiden vereen ruiskutet- 
tiin hikeä sillä seurauksella, että ne kuolivat. 

Vielä meidän on otettava huomioon eräs „luonnonpukumme" 
puoli, nimittäin sen toiminta lämmön tasoittajana. Kun sekä 
lämmön syntyminen että lämmön kulutus ovat suurten vaihtelujen 
alaiset, täytyy ruumiilla olla tasoittelulaitos, jonka avulla veren 
lämpö saadaan aina pysymään samana. Useat ihmiset tuntevat 
talvella hsäytyvää halua rasvapitoisiin ruokiin, koska ne synnyttävät 
lämpöä. Lisäytynyt lihastyö kartuttaa myöskin lämpöä, koska 
aineenvaihto tulee silloin vilkkaammaksi. Mutta näiden lisäksi voi 

41 



itse ihokin vaikuttaa lämmön synnytykseen. Tämä voi kumminkin 
tapahtua ainoastaan silloin, kun ilma pääsee vapaasti ihoon, koska 
ruumiissa tapahtuva, hapen yhdistymisen aiheuttama palaminen 

riippuu ihoa kohtaavain 
kiihotusten voimasta. Nä- 
mä edistävät palamista 
ja lisäävät siten lämmön 
syntymistä. Mutta juuri 
kylmyys on sangen voi- 
makas ihon kiihottaja, 
koska iho sen vaikutuk- 
sen alaisena kiihottaa 
lämmön syntymistä ja 
tasoittaa kylmyyden li- 
säämää lämmön kulu- 
tusta. Kuta vähäisempi 
kylmyyden aiheuttama 
kiihotus, kuta vähäisem- 
pi lämmön kulutus, sitä 
pienempi myöskin läm- 
mön syntyminen, koska 
ei korvaus ole tarpeen. 
Vielä tärkeämpi ruumiin 
oman lämmön tasoittaja 
on verenkierto ulkoihos- 
sa. Tämä perustuu val- 
timoiden (sydämestä ver- 
ta kuljettavain suonien) 
supistumis- ja laajene- 
miskykyyn. Kun ulko- 
ihossa olevat suonet laa- 
jenevat, virtaa ruumiin 
sisäosista enemmän läm- 
pöä ihoon, kun ne supistuvat, vähenee lämpö. Hermot takaavat 
aivan tarkan yhteyden suonien laajuuden ja ruumiin sisäisen läm- 
mön välillä, joten suonet laajenevat, kun ruumiinlämpö lisäyty)', 
ja supistuvat, kun se vähenee. 

Jos kohonneen ruumiinlämmön kuumentama ruumis suuresti 




Kuva 41. 



42 



laajentuneine pintasuonineen joutuu äkkiä kylmään, niin siitä imey- 
tyy heti pois sangen tuntuva määrä lämpöä ja kun täten äkkiä jääh- 
tynyt;- pinnalla oleva veri virtaa heti takaisin sisimpiin elimiin, 
jäähdyttää se nämä paljoa nopeam- 
min, kuin sama kylmyys olisi voi- 
nut vaikuttaa, jos ruumiinlämpö ei 
olisi alussa ollut tavallista suurempi. 
Tällaisista tapauksista johtuu „vUus- 
tiiminen", mutta ainoastaan silloin, 
kun iho ei ole karaistu, kun se on 
vaatetten sisäpuolella vallitsevan 
.-tyvenyyden" veltostuttama. Kyl- 
män ilmavirran aiheuttaman vah- 
vemman kiihotuksen vaikutuksesta 
lakkasivat veltostuneet hermot työs- 
tään eivätkä voineet panna min- 
käänlaisia esteitä ruumiin lämmön 
säteilemiselle ja haihtumiselle. Tä- 
män lisäksi on useimmilla ihmisillä 
liiallisen „munavalkuaisravinnon" 
ja «liikunnon puutteen" tähden ruu- 
miissaan varastossa koko joukko 
osaksi vaillinaisesti palaneita, osaksi 
käytettyjä, mutta ei ajoissa pois ku- 
letettuja aineenvaihdoksen jätteitä 
ja ruumiin synnyttämiä myrkkyjä. 
Jos jäähtyneessä veressä on 
enemmältä tällaisia vahingollisia 
aineksia, varsinkin virtsahappoa vai- 
linaisen munavalkuaispalamisen tu- 
loksena, ei tämä voi enää pysyä 
liuenneena, vaan jää veren kuljet- 
tamana jäseniin ja sidekudoksiin 
synnyttäen siellä tulehduksen ja 
sen ilmiöt, ajetuksen ja seisahduk- 
sen, joista johtuu pistäviä kipuja, jäsenkolotusta, reumatismia. Ruu- 
miin sisäosissa syntyy sen lisäksi veren liiallisen patoutumisen täh- 
den hinkkautumisvastustuksia, jotka voivat aiheuttaa äkillisen läm- 




Kuva 42. Solakka, nyörittämätön ruumis. 



43 



mön kohoamisen. Tämän johdosta syntyy tavalHsesti täydelHnen 
mulHstus, kerrostuneet jätteet hajoavat osaksi ja joutuvat vereen, 
synnyttäen kuumeen. Heti vilustumisen jälkeen tuntuu siis väris- 
tyksiä, mutta pian sen perästä kuumeilmiöitä. Edelliset ovat vilus- 
tumisen synnyttämiä, jälkimäiset kohonneen lämmön hajoittamain 
myrkkyjen, joita ruumis koettaa kaikin voimin saada poistetuksi. 
Syntyy nuha, ripuli tai kovempia sairauksia, jotka kaikki vain ovat 
ruumiin väkivaltaisia puhdistustoimia, vilustumisen kautta hajon- 
neiden kuona-ainesten poiskuljetusta. Itse asiassa eroaakin silloin 
ruumiista joukottain mädäntymistilassa olevia aineita, kuten limaa, 
märkää, j. n. e. 

Vilustuksen edellytyksenä on siis kaksi seikkaa, nimittäin läm- 
mön häviö ja tarpeelliset sairausainekset. Ellei viimemainittuja 
ole, synnyttää lämmön häviö vain lyhyen viluntunteen (karaistuissa 
henkilöissä) tai vähäpätöisen tulehduksen. Karaistu, ilmaan toU 
tunut iho vastaa kylmän kiihoitukseen heti siten, että se lakkauttaa 
liiallisen veren virtaamisen estäen suonten laajentumisen, mutta 
päästää ihoon vielä tarpeeksi verta ja siten riittävästi lämpöä, joten 
ei vilun tunnetta voi syntyä ja vilustuminen käy mahdottomaksi. 
Ihon totuttaminen ilman vaikutukseen on tärkeä sentähden, että 
iho tulee siten kykeneväksi tasoittajaksi ilman- ja ruumiinlämmön 
välillä. Kylmä ilma ei tee meitä sairaiksi, vaan meidän vihamie- 
lisyytemme ilmaa kohtaan, ulkonaisten vaikutusten välttäminen. 
Tehkäämme siis rauha ilman kanssa, heittäytykäämme sen syliin, 
niin meille on siitä paljon hyötyä. Vielä luulevat tosin monet 
päinvastoin. Kun Hagenissa v. 1905 pyydettiin (ja saatiinkin) 
kaupunki avustamaan siellä olevan luonnonparantolan valo-ilma- 
kylpyjä, lausuttiin sen johdosta syntyneessä keskustelussa, että ,;ei 
ole vielä todistettu, ettei alastomuus vaikuta vahingollisesti!" Saa- 
koon tässä jonkunlaisena todisteena sijansa eräs aikoinaan sanoma- 
lehdissä kierrellyt kertomus: Tuikean kylmänä talvipäivänä katsel- 
lessaan St. Lorenz-virran jäällä vilkasta elämää, huomasi Kanadan 
englantilainen kuvernööri punanahan, joka kuljeskeli avojaloin ja 
ja' oli käärinyt vain peitteen ympärilleen. Hänen ylhäisyytensä, 
jota paleli paksussa turkissaan, kysyi intianilta, miten tämä voi niin 
ohkaisessa puvussa kestää sellaisen karhupakkasen. Luonnonkan- 
sojen tapana on vastata kysymys vastakysymyksellä. „ Miksi ei 
peitto kasvoilla?" sanoi arojen poika murteellisella englanninkie- 

44 



lellä. Kummastuneena katsoi kuvernööri liäntä ja sanoi: »Ei niitä 
palele, kun olemme nuoruudesta saakka tottuneet pitämään ne pal- 
jaina." ;,Hyvä", vastasi intiani, „minä kasvot joka paikassa", ja 
jatkoi uljaana kävelyään. 

Meidän on vie- 
lä lausuttava muu- 
tama sana alasto- 
muuteen välttämät- 
tömästi kuuluvasta 
avojaloin käymi- 
sestä. Kuten jo mai- 
nitsimme, on avo- 
jaloin käyminen 
ainoa keino hiki- 
siä ja kylmiä jal- 
koja vastaan. Mutta 
tämä on kuitenkin 
vielä pienin etu. 
Ennestään kalman- 
kalpeiden jalkojen 
verenkierron vil- 
kastumisen ja su- 
loisen punehtumi- 
sen ohella on avo- 
jalkaisuuden tär- 
kein vaikutus pal- 
jaan jalkapohjan 
sattuminen maa- 
han, jolloin »maan 
voimat" — mag- 
netiset virrat — es- 
teettä tulvivat ruu- 
miiseen ja voivat kulkea sen lävitse sekä vahvistaa sitä, kun taas 
kengän nahka-antura toimii johdon katkaisijana ja estää nämä ter- 
veelliset virrat pääsemästä ruumiiseen. Niiden vaikutusta on jat- 
kuvasta paljasjalkaisuudesta johtuva lisäytynyt hyvinvoinnin tunne, 
ajatusten selvyys, ruumiin lisäytyvä raikkaus ja kasvavat voimat. 
Tuntuvimmin ja miellyttävimmin vaikuttaa paljain jaloin kävelemi- 




Kuva 43. 



45 



nen kamulla kasteisessa ruohossa tai kostealla hiekalla, joka tuntuu 
sanomattoman suloiselta. Mutta kaikkina muinakin aikoina, yksin 
kesäkuumalla kuivalla maalla tai talvella tuoreessa lumessa tuot- 
taa paljain jaloin käveleminen aina nautintoa sille, ken siihen on 
tottunut. 

Edellä olemme saaneet selville ihomme suuren merkityksen 
„ilmaelimenä." Nyt meidän on vielä tarkastettava lähemmin au- 
ringonvalon vaikutusta paljaaseen ruumiiseemme. Tämä vaiku- 
tus voittaa kaikissa suhteissa ilman vaikutuksen, sen „elämän- 
kiihoituksen", jonka liikkeessä oleva ilma synnyttää huuhdelles- 
saan ihoamme. Tämän kautta lisäytynyt aineiden vaihto kasvaa 
vielä enemmän auringonsäteiden vaikutuksesta. Jo Rickli, aurinko- 
kylpyjen varsinainen keksijä, tunnusti näiden suuren parantamis- 
kyvyn sanoessaan: ;,vesi sen tosin tekee, mutta parempaa on 
kuitenkin ilma, kaikkein parasta valo." On nimittäin useiden tut- 
kimusten kautta todistettu, että kun auringonsäteet saavat pitemmän 
aikaa valaista ihoa, lisäytyvät punaiset verisolut ja veripuna, siis 
veren tärkeimmät ainekset, samoin kuin auringonvalo synnyttää 
kasveissa lehtivihreän. (Pimeässä huoneessa olevat kasvit jäävät 
valkoisiksi, kuten näkyy parhaite kellarissa itäneiden perunain val- 
koisista taimista). Tämä johtuu aineen vaihdoksena ilmestyvästä 
auringonsädetten kemiallisesta vaikutuksesta. 

Auringonvalo lisää siis verta ihmisruumiissa. 

Jos auringonvalon vaikutus estetään, huomataan aivan selvästi 
päinvastaiset seuraukset. Tämän voi nähdä jo kellarikerrosten tai 
pimeäin pihojen asukasten sekä pimeissä kaivoksissa työskentele- 
väin vuorityömiesten väristä. Vielä selvemmin näkyvät pitkällisen 
auringonvalon puutteen seuraukset pohjoisten seutujen asukkaista. 
Napaseutujen yön loputtua on heidän ihonsa harmaankeltainen, ja 
veressä on huomattavissa vastaava muutos. Ja kaupunkilaisissa, 
jopa maalaisväestössäkin pistää silmiimme heidän riisuessaan näky- 
viin tuleva kalpea ruumiinväri, joka eroaa varsinkin viimemaini- 
tuilla sangen jyrkästi aina paljaina olevain ruumiinosain (kasvojen, 
niskan, käsien) väristä. Yhtä tärkeä on auringonvalon vaikutus 
ihon ja keuhkojen kautta tapahtuvaan kaasujen vaihtoon, ja on 
todistettu, että kuta suurempi valovoima on, sitä enemmän lisäytyy 
hiilihapon erittyminen. Tämän kanssa on luonnollisesti yhteydessä 
hapen lisäytyvä käyttäminen, joka taas johtuu keuhkojen kautta 

46 



saadun hapen kuljettajina olevain punaisten verisolujen lisäytymi- 
sestä. Auringonvalo edistää siis aineenvaihtoa ja virittää luonnol- 
lisella sekä terveellisellä tavalla palamisprosessia ihmisrjumiissa. 

Siten lisäytyy myöskin elimistön ravitseminen. Vaikka ei näitä 
«kemiallisten" (pimeäin) ja valosäteiden vaikutuksia olekkaan vielä 
voitu «tieteellisesti" todistaa, voi jokainen «tuntea" omassa ruu- 
miissaan auringonvalon vaikutuksen, tosin vasta sitte, jos valo- 
säteiden annetaan joka päivä vaikuttaa riisuttuun ihoon. Sillä vaa- 
tetus laimentaa suuresti auringonsäteiden ja niiden aineenvaihto- 
(kemiallis-fysikalisia) vaikutuksia, jopa estää viimemainitut useim- 
missa tapauksissa kokonaan. Tuo miellyttävä, vaalea pronssinväri, 
jonka iho saa oltuaan pitemmän aikaa valossa ja joka voi kehittyä 
tummanruskeaan saakka, on «luonnollinen" suojelusväri, joka vai- 
kuttaa, että lämpöä ei voi tunkeutua ruumiiseen liian paljon eikä 
synnyttää kuumetilaa. Olemmehan jo maininneet sen värien omi- 
naisuuden, että ne vivahduksensa mukaan imevät enemmän tai 
vähemmän valosäteitä. Vaaleat värit laskevat auringonsäteet lävitse 
mutta tummat osaksi estävät niiden pääsyn. Sentähden on lauh- 
kean vyöhykkeen asukkailla vaaleanruskea ihonväri niissä ruumiin- 
osissa, jotka ovat olleet auringon vaikutuksen alaisina, kun taasen 
päiväntasaajan tienoilla asuvain ihonväri on tumma. Ilman tätä 
suojelusväriä haihtuisivat ruumiin nesteet epäilemättä liian nopeasti. 
Olkoon vielä mainittu, että hyvin korkeassa, ruumiinlämpöä suu- 
remmassa lämpimässä on lämmönhaihtuminen mahdotonta, mutta 
sen korvaa hikoaminen, sillä hien haihtuminen jäähdyttää ihoa ja 
aiheuttaa lämmön vähenemisen. Kuumaan vuodenaikaan lisää siis 
etupäässä ruumiinlämmön kohoaminen ja myöskin ruumiin suu- 
rempi nestemäärä hikitiehyeiden toimintaa, mutta sillä ei ole mitään 
yhteyttä ihonvärin kanssa. Jos ihonväriä oikein arvostellaan, tul- 
laan siihen omituiseen johtopäätökseen, että luonnon laatimaa «val- 
koista rotua" ei voi olla, vaan että tämä rotu on vaatetuksemme 
keinotekoisesti kehittämä tulos, ja että vaalea iho on «sairaloinen" 
väri, jota ei voisi olla, jos käytäisiin alasti. Sen sijaan muodos- 
taisimme miellyttävän värisen «pronssisen rodun", kuten aurinko- 
kylpyjen käyttäjistä näemme, eikä tämä väri katoa talvellakaan. 
ainoastaan hieman vaalenee, sillä se on «ehtaa". 



47 




Elämännautinto ja alastomuus. 

On kummallista mikä vaikutus sanalla »alastomuus" on arki- 
ihmiseen, hän suorastaan kaiihlstmi sitä. Tämä oscttaa, 
kuinka epäterveellisesti nurinkuristen siveys- ja tapakäsitteiden 
seuralaiset tekosiveys ja teeskentely ovat voineet vaikuttaa, kuinka 
ne ovat panneet päät pyörälle. Kalkkein luonnollisin, «alastomuus", 
on julistettu pannaan ja kirouksen alaiseksi, sen edessä tunnetaan 
pyhää kammoa. Juuri kuin ihmiset ennakkoluuloissaan voisivat 
irtautua kaikesta luonnollisesta, poistaa sen väkivaltaisesti, ja siten 
kadottaa maaperän jalkojensa alta. 

Niin, niin, sanalla »alaston" on huono sointu, se on rangais- 
tuksen uhalla kielletty. Kuullessamme sen, ajattelemme ihmistä, 
jolta puuttuu jotakin, nimittäin puku, jotakin, jota ilman ihminen 
on säädytön, rajattoman alhainen, epäinhimillinen. Eikä puku 
kaikesta tästä huolimatta kuulu ihmiseen, se ei ole hänelle kasvanut, 
ei syntyessä annettu: aivan alastomana tulee Ihminen maailmaan, 
ilman verhojen jälkiäkään. Luonto ei anna hänelle mitään muuta 
verhoa, kuin ihon, ulkonaisen nahan, se riittää. Ja kumminkaan 
ei voida käsittää, että tämä ihmeellisen mukautuva puku ei ainoas- 



48 



taan riitä täydellisesti koko hänen eiämäkseen, vaan myöskin voi 
tehdä tämän elämän onnelliseksi tuottamansa rautaisen terveyden 
kautta, jos noudatetaan kaikissa suhteissa luonnon lakeja ja säily- 
tetään luonnollinen vaisto toimintavoimaisena sekä pidetään sitä 
johtolähteenä. Valitettavasti pidämme niitä suojelustoimenpiteitä, 
joihin luonto on kehityksemme kuluessa ruumiimme suhteen ryh- 
tynyt, liian vähänarvoisina, vieläpä 
arvottomina — _ me halveksimme 
niitä. 

Heti syntymisen jälkeen tehdään 
ensimäinen rikos: lasta ei ainoastaan 
pueta vaatteisiin, vaan se täydelli- 
sesti haudataan patjojen ja peitteit- 
ten alle, joten täytyy ihmetellä, ettei 
äskensyntyneitä tukehdu joka päivä. 
Ruumis suojataan huolellisesti il- 
malta, eikä se kuitenkaan ole synty- 
män kautta ilman tarkoitusta »tullut 
ilmoille", vanhemmathan luonnolli- 
sesti tietävät paremmin kuin lapsi, 
mikä »soveltuu" ja mikä on tarpeel- 
lista, mutta valitettavasti omien vää- 
rien käsitteiden, oman tuntemisensa 
mukaan, jossa jo on huonontumi- 
misen leima ja joka siis on „pe- 
tollinen". Lapsi pistetään siis heti 
»vankeuteen", jota kutsutaan vaate- 
tukseksi, ja kiedotaan vielä lisäksi 
useissa tapauksissa niin lujalle, että 
tuollainen pieni poloinen tuskin lii- 
kauttaakaan itseään. Hän ponniste- 
lee ja puolustaa itseään kaikin voi- 
min sekä kovasti huutaen tätä väkivaltaa vastaan, syyttäen siten 
kiduttajiaan. Lapset eivät tahdo olla »kasvatettuja", vaan »ihmi- 
siä", vapaita ihmisiä, jotka eivät tunne vielä alastomuus-käsitettä, 
vaan tuntevat itsensä alastomuuden tilassa luonnollisiksi. Muut, 
täysikasvuiset, pitävät »kasvatettua" ihmistä luonnollisena. Mutta 
sittenkin ovat viimemainitut väärässä. He eivät voi ajatella ihmistä 




Kuva 45. Vasta 22 vuotias, mutta kaikin- 
puolisia ruumiinharjoituksia (kevyt- ja ras- 
kaspainonostoa, urheilua) harjoittava nuori 
mies hyvin kehittyneine lihaksineen. 



R. Ungewitter, Alastomuus. 



49 



muuten kuin vaatteissa. Samoin kuin emme voi ajatella jänistä 
alastomaksi emmekä vaatetetuksi, samoin täytyy meidän tottua sii- 
hen ajatukseen, että ilman vaatteita emme ole »alasti", vaan «luon- 
nollisia". 

Meidän täytyy! Täytyy sittenkin, vaikka auttamattomasti me- 
nisi murskaksi koko vanhan perinnön ihanuus, vuosisatojen 
traditionien näköjään pyhittämät, vieläpä rakastetut, lihaksi ja ve- 
reksi tulleet katsantokannat. Meidän ei ole pidettävä näitä kun- 
niassa sentähden, että ne on kunnioitettavan vanhoja, vaan meidän 
on päinvastoin juuri sentähden välttämättömästi uudistettava ne, 
koska ne ovat vanhuuttaan kangistuneita. Sillä maailma kulkee 
eteenpäin ja ihminen ylöspäin. Olemmehan onnellisesti poistaneet 



1 



• '»^i I 



'^s^j^miss^^kme^»mimm^i 



Kuva 46. Kasteleminen Stuttgartin valo-ilmakylvyssä. 

keskiajalla kukoistaneen „ kristillisen" kirkon inkvisitionin kauhut, 
vieläpä vastoin kirkon tahtoa. Monen muun käy ennen pitkää 
samalla tavalla. Kirkko, koulu, meidän (roomalainen) oikeutemme, 
lääketaito ja muut vanhat pyhiksi ' käyneet laitokset eivät ole en- 
sinkään aikansa tasalla ja tarvitsevat välttämättömästi uudistusta. 
Myöskin „ lapsen oikeus" aletaan nyt jo huomata. Tähän 
„ oikeuteen" kuuluu myöskin liikkumisvapaus, ilman ja valon 
nauttimis-oikeus. Oppikaamme lapsesta kun hän vapaaksi pyrkies- 
sään heittää pakolla puetun kuoren, polkee sen jalkoihinsa. Myös- 
kin me suuret lapset tunnemme vapautuksen tunnetta, kun kylpyyn 
mennessämme saamme heittää yltämme „sivistysverhot", saamme 



50 



oikoa ja jännittää ruumistamme, saamme kylpeä vedessä, ilmassa 
ja auringonvalossa. 

Hui, kuinka se tuntuu hyvältä; tuntee aivan kuin nuorentu- 
vansa, uudestasyntyvänsä. Meidän ruumimme ei janoa kesällä 
ainoastaan vettä, joka vain nopeasti jäähdyttää, hetkeksi virvoittaa 
muutamien minuuttien ajan kestävän virkistävän oleskelun kautta 
märässä elementissä, se vaatii ilmaa ja aurinkoa, jota suunnatto- 
man mielellämme nautimme kylvyn jälkeen vielä tunnin, puoli 
päivää, jopa koko päivänkin. 

Vedessä emme voi olla kauan, kun se riistää ruumiiltamme 
liiaksi lämpöä. Vaikkapa uimme, ponnistelemme laineita vastaan 
tai koetamme tehdä mitä lämmittäviä liikkeitä tahaan, kestää sangen 






Kuva 47. Hanteli (rautainen voimistelupaino) liikkeitä Stuttgartin valo-ilmakylvyssä. 

lyhyen ajan, 3, 5, hyvin lämpimässä vedessä korkeintaan 10 mi- 
nuutia, kun kun meitä jo alkaa värisyttää. Tämä on merkki, 
että vedestä on heti noustava pois, sillä silloin on jäähdytys kyllin 
suuri. Mutta harvat kuuntelevat tuntonsa varoitusta. Useimmat 
viipyvät liian kauan vedessä, kymmenen minuutia, neljänneksen, 
jopa puoli tuntiakin. Mitä tämä vuosimiljonien takana olevan 
kala- elämämme mieletön esiinmanaaminen vaikuttaa? Kylvystä 
noustaan hampaat kalisten, nahka linnunihoUa, ruumis vilusta väris- 
ten — vaikka lämpömäärä olisi 30 astetta varjossa — juostaan 
kiireesti vaatekasalle, pyyhitään kuin vimmassa, syöksytään nurin- 
niskoin »sivistyskuoreen" ja juostaan matkoihinsa — lämmitäkseen. 



51 



Tätä sitte vielä sanotaan »virkistäväksi". Tämä katsantokanta, että 
ihmisen on oltava vain vedessä, mutta mahdollisimman kauan, ja sitte 
heti jouduttava vaatteisiinsa, on valitettavasti juurtunut hyvin ylei- 
sesti, tämän kirjoittaja on sangen usein kuullut yleisten uintilaitosten 
valvojain eri paikkakunnilla komentavan uimassa olevaa nuorisoa 
„mars, veteen!'^ ja vaikka poika olisi ollut siellä jo pari, kolme kertaa 
ja tahtoo auringonpaisteessa päästä vilunväreistään, kuuluu uudelleen 
«veteen!" Uintihan on muka kylpemistä varten, sitä varten on laitos 

rakennettu, luonnollisesti kylpemistä 
varten vedessä. Eihän ilmassa näet 
voi »kylpeä". Kuinka sen voisi tehdä, 
eihän siinä voi »uida"! 

Pyhä yksinkertaisuus! Eihän ih- 
minen ole kala, vaan koko luonteel- 
taan aivan ilmeinen „valo-ilma-olento. 
Verrattakoon kylpylaitoksen vi- 
luista elämää värisevine, tutisevine, 
hampaitaan kalisuttavine, sinervine 
kylpijöineen valo-ilmalaitoksen raik- 
kaaseen, iloiseen elämään. 

Mikä on valo-ilmalaitos, kuulen 
muutamain kysyvän. Se on ilma- ja 
aurinkokylpyjä varten rakennettu lai- 
tos: maakappale, jonka ympärillä on 
noin 2 V2 metrin korkuinen tiheä 
lauta-aita ja siinä ovi. Sellainen on 
yleinen laitos ulkoapäin. »Yksityisen" 
kylpylaitoksen aitana voi olla tiheämpi 
tai harvempi kangas aina omistajansa 
siveellisen käsityskannan selvyyden 
mukaan. Jotta sellainen,varsinkin ylei- 
nen laitos olisi miellyttävä, ilmanlaadusta riippumaton olinpaikka, 
täytyy siinä olla avoin halli tai pukuhuoneita riisumista ja vaateit- 
ten säilyttämistä varten sadesäällä. Myöskin tulee siellä olla sii- 
mekkäitä puita, jotka luovat varjoa liian kuumassa auringonpais- 
teessa ja alkaville. Edelleen suihkulaitos, jota voidaan käyttää 
mielinmäärin »virkistyskeinona" liian kuumalle iholle. Ja vihdoin 
voimisteluvälineitä, rekki, nojapuut, hyppylaitokset ja, jos mahdol- 




Kuva 48. Vuorimatkalla. 



52 



lista, keilarata ja pal- 
lokenttä, sekä sauvoja, 
painoja, kuulia j. n. e. 

Täten varustettu- 
na voi sellainen hy- 
välle nurmikentälle 
rakennettu laitos tulla 
toiseksi kodiksi, josta 
lähtee vastenmieli- 
sesti pois. Sillä tuka- 
lalta tuntuu pukea 
tuntikausien »juma- 
lallisen alastomuu- 
den " perästä terveyttä 
sykähtelevä, lievästi 
pronssinvärinen, sa- 
metin-hieno, vapau- 
dentuntoinen ihonsa 
jälleen vaatteisiin. 
Mutta onhan huo- 
menakin päivä, sil- 
loinhan on toivoa! 
Vaan ehkä ei aurinko 

paistakkaan niin lämpöisesti, ehkä sataa tai myrskyää! Ei ole väliä; 
myöskin sade, joka läiskien pieksää ihoa, ja tuulenpuuska, joka 
rajusti syleillen pelmuuttaa hiuksia, ovat rakkaita tuttavia, joiden 
kanssa on jo aikoja sitte tehty sovinto, ja joihin on totuttu. Ne 
eivät tee meille mitään pahaa eivätkä häiritse iloista temmellys- 
tämme. Onneksi aletaan jo yleensä huomata ;,valoilmakylpyjen" 
suuri arvo, ja niihin tutustuneet ylistävät sekä suullisesti että kir- 
jallisesti niiden etuja niille, jotka eivät vielä ole »heränneet". 
Niinpä eräässä aikakauskirjassa: 

;; Aatteemme leviää jättiläisaskelin. Muutamia vuosia sitten 
käytettiin valo-ilmakylpyjä aivan yksityistapauksissa muutamissa 
parantoloissa parannustarkoitukseen ja uskallettiin siten astua ensi- 
mäinen askel näköjään pyhiä ennakkoluuloja vastaan. Mutta nyt 
on aatteen kannattajia paljo, ja siten siitä on tullut tärkeä tekijä 




Kuva 49. Ilmakylpy Bonderhuipulla (Berner Oberlandissa) 
2,500 m. korkealla. 



53 



kansamme terveydenhoidossa, samalla kun se on auttanut poista- 
maan tähän saakka vallinnutta »alastomuuden kammoa". 

Saksan luonnonmukaisen elanto- ja parannustapa-yhdistysten 
liiton (liittoon kuuluu 835 yhdistystä ja 126,000 jäsentä) kertomuk- 
sen mukaan oli liiton ilmakylpylaitosten arvo 439,663 mk., niihin 
osallisia yhdistyksiä 139. Jos otaksutaan että jokaisella yhdistyk- 
sellä on oma laitos — paitse suurkaupungeissa, joissa useat yhdis- 
tykset voivat käyttää samaa — oli laitoksia noin 130, lukuunotta- 
matta luonnonparantoloita sekä niitä monia liittoon kuulumattomia 
yhdistyksiä ja yksityisiä, joilla näitä laitoksia on. Ovatpa muuta- 
mat — tosin vasta harvat — kaupungitkin perustaneet tällaisia lai- 
toksia. 

»Mihin aurinko paistaa, sinne ei lääkärillä ole asiaa" sanoo 
sananlasku. Pääasia on, että kaikin tavoin koetetaan ruumiin 
karaisemisen ja vahvistamisen avulla ei ainoastaan parantaa tau- 
teja vaan torjua ne tykkänään. Sanotaan, että »erehdyksen huo- 
maamiseen tarvitaan sata vuotta, toinen sata sen korjaamiseen". 
»Pukuerehdys" korjattanee ja se on korjattava nopeammin. Sitä 
ennen täytyy kuitenkin siveellisen katsantokannan oleellisesti muut- 
tua. Siitä lähemmin seuraavassa luvussa.*) 



*) Tämän luvun lopussa sekä myöhemminkin on alkuperäistä tekstiä hiukan 
lyhennetty, mikäli se koskee aivan paikkakunnallisia oloja. 



54 



Ilman alastomuutta ei ole todellista siveyttä. 

»Siveellinen ja järkevä elämä edell^ää paljoa enemmän 
järkeä, kuin useimmilla nykyajan ihmisillä on". 

Fritz Thor. 

Eivät ainoastaan ajattelevat maallikot ja kaukonäköiset lääkärit 
vaan myöskin tiedemiehet, taiteilijat, tutkijat, jopa papitkin 
asettuvat jo nykyjään selvästi ja avoimesti alastomuuden puolelle, 
odottaen ainoastaan siitä ,; nykyaikaisen" siveellisen katsantokan- 
tamme täydellisen muutoksen perustusta. Mutta voimmeko yleensä 
enää puhuakkaan „ siveellisestä" katsantokannasta, eikö meidän 
päinvastoin ole puhuttava sangen epäsiveellisestä elämästä, tykkä- 
nään väärästä, turmeltuneesta, mädäntyneestä katsantokannasta, näh- 
dessämme alhaisuuden, raakuuden, siveettömyyden, prostitutionin 
ja sen yhteydessä sukupuolitautien alituisen levenemisen? 

Koettakaamme tutkia hiukan lähemmin tämän yleisen alentu- 
misen syitä, vaikka päällemme pärskyisikin jonkun verran lokaa 
tongitusta suosta. Ryhtykäämme rohkeasti asiaan — vieläpä ilman 
kiiltonahkahansikkaita! Siveelliset käsitteet ovat nykyjään sangen 
horjuvalla pohjalla. „0n merkillistä", kirjoittaa tri Häberlein 
HKunstwart"-lehdessä, „että „hyvä tapa" yhteiskunnassa kieltää 
puheen ihmisruumiista, lukuunottamatta kasvoja ja käsiä, että 
ruumiin ja sen tarpeiden salaaminen näyttää kuuluvan sivistyk- 
seen." Tämä väärä siveellisyyskäsite on suuremmaksi osaksi syn- 
tynyt siitä, että ihmisruumiin alastomuuteen ei ole totuttu, että 
ulkonaista ihmistä — muotikasta pukua — on liiallisesti »juma- 
loitu", että on kasvatettu apinamaista teeskentelyä ja jäljittelyä, ja 
vihdoin sen kautta, että on varsinaisesti mustattu kaikkien silmille 
näkymätön ihminen. Yleisen katsantokannan mukaan kuuluu ny- 
kyiseen /ihmiseen" ainoastaan kasvot ja M^^^ sekä takki, housut, 
saappaat ja lakki, tai pusero, hame, kengät ja hattu. Siveellisellä 

55 



alalla on päässyt valtaan tavaton tekopyhyys, tekosiveys, teesken- 
tely ja rappeutuminen. Mikä on siveellistä? Monet pitävät siveel- 
lisyyttä ja tapaa eri käsitteinä, toiset taasen eivät pidä. Bebel 
sanoo eräässä kirjassaan: »Siveellistä on se, mikä on tapana, tapa 
taas on se, mikä vastaa määrätyn aikakauden sisällistä luonnetta, 
siis sen tarpeita." Siihen määritelmään voi yhtyä. Tässä merki- 
tyksessä antaa sana /^siveellinen" aihetta meidän aikakauteemme 
kohdistuviin valituksiin. On sen mukaan onni, että' nykyjään voi- 
makkaasti esille pyrkivät elämän uudistukset johtuvat tavoista ja 

katsantokannoista, jotka to- 
della vastaavat nykyajan 5/- 
sitnplä tarpeita! Ja ken vas- 
tustaa näissä »siveellisellä 
vakavuudella" johdetuissa 
reformipyrinnöissä esiytyviä 
terveitä vaatimuksia, hän 
kuuluu vastustamattomasti 
niihin pimentolan ja hämä- 
ryyden miehiin, joiden tulisi 
omituisten siveellisten ja si- 
veyskäsitteittensä perustuk- 
sella sielunsa sisimpään 
saakka hävetä sitä, että he 
ovat aikoinaan sukupuoli- 
yhtymisen tähden joutuneet 
maailmaan. Vaimosta synty- 
neitä,sukupuolisyleilystä siin- 
neitä siveyssaarnaajia ja 
tapojen tuomareita! Näh- 
dessään tuon oman meitä 
eläinkuntaan yhdistävän sukuperänsä kieltämisen, voisi pyrskähtää 
nauruun, ellei asia olisi niin riivatun vakava. Koko luonto kä- 
sittää tuon salaisen taikasanan »sikiäminen", jota ilman ei voi 
olla organista elämää, ei uusia muotoja, ei kohoamista, ei kehitystä 
— niin, eipä edes uutten talvaankappalten syntyä, sillä tähänkin 
tarvitaan kaksi jäähtynyttä taivaankappaletta, jotka kiertäen syöksy- 
vät toisiinsa, yhtyvät, tunkevat hurjassa luomismenettelyssä tois- 
tensa lävitse, virittävät jähmettyneisiin ruumiisiinsa uuden hehkun 




Kuva 50. 



56 



ja alkavat alusta aineen kiertokulun, jonka tähteintutkijamme julis- 
tavat maailmalle ,/ uuden tähden" löytämisenä. 

Ja tätä luopaa taivaanvoimaa emme me rohkene kutsua oikealla 
nimellä, me, saman voiman hedelmät! Pyhän, pyhän tulisi koko 
olemukseltaan olla meille tämän halun, joka ,/ikuisesti luo uutta". 
»Luonnollisista" on puhuttava mahdollisimman luonnollisesti ja 
vapaasti. Mutta kuinka on todellisuudessa? Kaikkia sellaisia kysy- 
myksiä, jotka koskevat murhista, »/alastonta" ruumista, käsitellään ta- 
vattoman tärkeän, suloisen salaperäisyyden varjossa. Puhuttakoon pa 




Kuva 51. 

vain sivistyneen naisen seurassa esim. hänen sylikoirastaan, joka 
ei ole tänään tavallisella paikallaan — koska se odottaa äitiyden 
iloa. Se sana on rankaisun uhalla kielletty. Naiset punastuvat 
velvollisuudenmukaisesti ; herrat hymyilevät, yskivät. Siten selviydy- 
tään tästä vastenmielisestä, aivan odottamatta sattuneesta tapahtu- 
masta. . Puhutaan jostakin muusta. Minkätähden ei tästä nähtävästi 
arasta tapahtumasta saa puhua avonaisesti? Sitenhän repeäisi heti 
koko tuo salaperäisyyden huntu ja asia — kadottaisi koko viehä- 



57 



tyksensä. Alaston, »kiihottamaton" tosiasia esiintyisi siiloin aivan 
luonnollisella tavalla. Salaperäisyys kiihottaa ja viettelee", mutta 
ei mikään ole viattomampaa, säädyllisempää eikä luonnollisempaa, 
kuin alaston todellisuus, «alaston tosiasia". 

Kunpa vihdoinkin huomattaisiin, että tämä sa]aperäisyys,t ämä 

pelko siitä, että 
kasvava nuoriso 
pääsee selville 

sukupuolielä- 
mästä, ei suin- 
kaan ole siveelli- 
sen arvon korot- 
tamista, vaan sel- 
vää siveellisyyden 
perustuksien hei- 
kontamista. Tällä 
tavalla kasvate- 
taan hillitöntä ute- 
liaisuutta, tukala- 
henkinen aaiepii- 
ri, tyydyttämätön 
salatun toduuden 
etsiminen, siis 
epävarmaa ha- 
puilemista, tus- 
kallista pelkoa 
asioista, joita kui- 
tenkin mitä kiih- 
keimmällä mieli- 
kuvituksella toi- 
votaan saada sa- 
laa nähdä. 

Nuorekkaat 
miehet häilyvät 
epäillen sinne ja 
tänne tuon suu- 
ren, mutta käsit- 
Kuva 52. Diana. tämättömäu rak- 




58 



kauden vetovoiman ympärillä, jonka lähestyvä sukupuolikypsyys 
tuo tuntuviin. Siten astuu nuoriso sykkivin suonin ja tykyttävin 
sydämin elämään, tuohon tuntemattomaan hyörinään huvituksineen, 
nautintoineen, kiihotuksineen ja rahanhimoisten ihmisten viettelyk- 
sineen. Kun se ei käsitä syvimmän ihmissielun ylevimpiä into- 
himoja, seuraa se valitettavasti liian usein alhaisen voitonhimon 
ohjaamia viettelijöitä, herätäksensä sitte yhtäkkiä liian myöhään 
huomaamaan tekonsa paheellisuuden, vaihtaaksensa kauniin unel- 
man karuun todellisuuteen ja kadottaaksensa syvän runollisuuden 
lähteen. Asianomainen kiroaa ruumiillisesti ja henkisesti murtu- 
neena kasvattajainsa ja hoitajainsa surkuteltavaa ahdasmielisyyttä, 
joka kietoi heräävän elämän keinotekoiseen yöhön. Hämärä, salai- 
nen vietteli, synnytti hillitsemättömän uteliaisuuden, kuumeentapai- 
sen keksimishalun; tahdottiin, täytyi päästä selville asiasta. Kuinka 
monen nuoren ihmissielun koko elämä tuleekaan myrkytetyksi 
sellaisen heräämisen, sellaisen selviämisen kautta. Lukemattomat 
ovat sen aiheuttamat tuskat, katumuksen kyyneleet, omantunnon- 
vaivat ja kärsimykset. Milloin on vielä nuori, kokematon mies 
alkoholin kiiho iltamana iloisten maljojen ääressä vietettyjen het- 
kien perästä, jotka päättyivät kaskuihin ja halpamaisuuksiin, pääs- 
tänyt aistillisesti kiihtyneen mielikuvituksensa valloilleen ilotytön 
luona ja saanut palkakseen — kuppataudin. Milloin on tähän 
saakka kokematon tyttö langennut «ihailijansa" myrskyisten hyväi- 
lyjen uhriksi. Hän kantaa uuden, kauniin ihmislapsen siemenen 
sydämensä alla ja odottaa pelolla ja vavistuksella sitä hetkeä, jol- 
loin hänen tilansa tiedetään ja hän itse joutuu halveksittuna ja 
hyljättynä lisäämään niiden onnettomain laumaa, jotka myyvät 
ruumiinsa juopuneiden miesten rahoihin. 

Tässä näyttää «saksalainen äidinsuojelusliitto" olevan paikal- 
laan osottamaan että tietämättömyyden tähden joukon mielestä 
»langenneita" naisia ei ole kunniattomina sulettava yhteiskunnasta, 
ja että heidän lapsensa, joita me valitettavasti vielä nykyjäänkin 
hyljimme ja pakotamme rikosten tielle, ovat täysin oikeutettuina, 
nuhteettomina ihmisinä muiden arvoiset. Ovathan, kuten Klara 
Ebert-Kobur äsken kirjoitti, „nämä «rakkauden lapset" usein elin- 
voimaisempia ja terveempiä, kuin raha-avioliiton rakkaudettoman 
tottumus-siitännän heikot vesat". On mahdotonta mitata, kuinka 
suuri kansallisen voiman lähde tähän saakka on joutunut turmioon 

59 



noisssa 180,000 vuosittain syntyneessä Sai<san aviottomassa lapsessa. 
Kuinka paljon kykyjä lieneekään heidän mukanaan joutunut ,;pan- 
naanjuiistettujen" virtaan, vaikka he olisivat voineet luoda arvaa- 
mattomia töitä ja ratkaista suuria sivistystehtäviä. 

Tämä on meidän vääräin siveyskäsitteittemme syy. Tyttöä, jonka 
suhteet eivät jää seurauksitta, halveksitaan, mutta mies, jota ilman 
ei tyttö voi koskaan langeta, kulkee „ kunnian miehenä" vieläpä 
katselee halveksien viettelemäänsä. Eikö tämä kaksinainen siveel- 
lisyys ole eräs aikamme surkutelta- 
vimpia käsitteitä? Vieläpä pidetään 
«hienoissa" piireissä luonnollisena, 
että sulhasella on morsiamensa ohella 
muita suhteita sukupuoliyhteyttä var- 
ten, joissa hän uhraa voimansa, esiin- 
tyäkseen sitte avioliitossa nuorelle 
vaimolleen »kokeneena" puolisona, 
joka- on jo »nauttinut maljan pohjaan 
saakka" eikä enää voi tarjota muuta, 
kuin rakkaudettoman aistillisuuden. 
Eikö ole kieltämättä siveellisesti pal- 
joa jalompaa, että kaksi henkilöä, 
jotka todella rakastavat toisiaan ja to- 
della tahtovat avioliittoon, mutta eivät 
voi tätä varojen puutteessa toteuttaa, 
ennen kun vasta myöhemmin, elävät 
sydämen sidetten yhdistäminä— ilman 
virallista vahvistusta — täysin vapaasti 
toistensa kanssa, antautuen toisilleen, 
kuin että nuori mies käy ilotyttöjen 
luona, joita hän ei alokkaan koskaan 
naida, ja ehkä saa vielä lisäksi suku- 
puolitartunnan? Ken rohkenee väittää näitä virallisetta vahvistuk- 
setta aviollisesti yhdessä eläviä siveettömiksi, vaikkapa suhteesta 
syntyisi lapsiakin, hän vain todistaa siten, että hänen oma sivey- 
tensä ei ole kehumisen arvoinen, että hän on teeskentelijä. Sen 
sijaan, että nuoria ihmistaimia opetettaisiin äidin lempeydellä ja 
isän vakavuudella, että »oma liha ja veri" ohjattaisiin asiantuntijain 
johdolla sukupuolirakkauden pyhättöön, että heitä neuvottaisiin 




Kuva 53. ..Vaatteissaan alasti". 



60 



vastaisten harha-askelten välttämiseksi pitämään sukupuolielimiä 
kajoamatta ja puhtaina, sen sijaan annetaan heidän kehittyä ilman 
ohjausta ja tyydyttää uteliaisuutensa asiaankuulumattomain saman- 
ikäisten tai vanhempain turmeltuneiden toverien välityksellä. Ai- 
noastaan keinotekoisesti synnytetty »alastomuuden kammo", ihmis- 
ruumiin »salaaminen", synnillisen lihan leima voivat luoda sellaisia 
siveys- ja tapakäsitteitä, jotka 
ovat vastoin kaikkea järkeä. 
Ja kuinka helposti olisi tämä 
suuren inhimillisen kurjuuden 
lähteenä oleva paha torjutta- 
vissa, jos nuoriso kasvatet- 
taisiin oikein, jos sen annet- 
taisiin kehittyä täydellisen 
naivissa kummankin' suku- 
puolen keskinäisessä seurus- 
telussa? On erehdys, jos täysi- 
ikäiset luulevat, että heidän 
omien siveettömäin aatteit- 
tensa täytyy siirtyä viattomaan 
lapseen tai jos he hurjassa, 
runsaan ravinnon keinotekoi- 
sesti kiihdyttämässä aistilli- 
suudessaan luulevat, että alas- 
tomassa olennossa ei voida 
nähdä esim. kaunista, voima- 
kasta ihmisruumista, vaan ai- 
noastaan samanlaista likaista 
himokkuutta. Käsite, ettei alas- 
tonta ruumista voi katsella 
ilman erotista tarkoitusta on 
heidän oman siveellisen ala- 
arvoisuutensa ilmaus. Ja jos luullaan, että tämä tunne voi siirtyä 
viattomiin, sukupuolisesti kehittymättömiin lapsiinkin, että heidät- 
kin on asetettava samojen siveyslakien alaiseksi, kuin sukupuoli- 
suhteissa ala-arvoiset täysi-ikäiset, on tämä inhimillis-siveellisen 
eksytyksen korkein aste, rajattoman alhaisuuden ja irstaisuuden 
tulos. 




Kuva 54. Ennen pukeutumista. 



61 



Ainoastaan syyllisyyden tieto synnyttää tämän ilmeisen alasto- 
muuden kammon, kuten myöskin Adam ja Eva raamatun ilmoi- 
tuksen mukaan huomasivat vasta syntiinlankeemuksen Jälkeen että 

he olivat «alasti". 

Kuta jyrkemmin 
tämä väärä hävyn- 
tunto esiintyy, sitä 
varmempia saadaan 
olla siitä, että asian- 
omaisella itsellään 
on huono omatunto. 
Onhan sellaisiakin 
ihmisiä, joiden mie- 
lestä Belvederestä löy- 
detty Apollo ja Milo- 
lainen Venus ovat 
siveettömiä. Kuinka 
perin alhainen, irstas 
onkaan mielikuvitus 
ollut, ennenkuin tuol- 
laisia arvosteluja on 
voinut syntyä. 

Useat ulkonai- 
sesti „ pahastumista 
teeskentelevät" halua- 
vat kuitenkin salaa 
mitä kiihkeimmin 
nähdä toisen suku- 
puolen alastoman 
ruumiin. Toiset taa- 
sen kuvittelevat vilk- 
kaassa mielikuvituk- 
sessaan vaatteitten lä- 
vitse alastonta ruu- 
mista. Ja heitä auttaa 
tässä nykyinen naisten puku, joka koettaa määrätyssä merkityksessä 
valheellisesti jäljitellä\ alastomuutta. Aina| poskiin saakka ulottu- 
vasta puvusta huolimatta esiintyy naisten ruumis nykyjään »alasto- 




Kuva 55. Eugen Sandow. 



62 



mampana", vieläpä erotisesti alastomatnpanana, kuin ilman vaat- 
teita. Viimemainitussa tapauksessa esiytyy koko ruumis silmälle 
samalla tavalla, kun taas vaatetten lävitse ei enää näy koko ruu- 
mis, vaan sen yksityiset, aivan tarkoituksella valitut, taitavasti 
näytteille asetetut osat: lantiot ja rinnat, takapuoli ja reisien seudut. 
Ja juuri nämä etsivän miessilmän löydettäviin niin komeasti ase- 
tetut pyöreät muodot ovat valikoidusti kiihdyttäviä, kun taas vä- 
hemmän esiinpistäviä osia, joita ilman ei ruumiin sopusointuista 
kokonaisvaikutusta kumminkaan voida koskaan ajatella, ei yleensä 
oteta ensinkään lukuun. Myöskin vaatetten pingotus ja laskokset 
varsinkin istuvassa asennossa vastaavat joka suhteessa miesten 
houkuttelutarvetta. Ehkäpä monet vastustavatkin luonnollista alasto- 
muutta juuri sentähden, että he syystä kyllä pelkäävät nautintonsa 
katoamista. He tahtovat nähdä »vaatteissaan alastomina olevia 
iyttöjä", sillä se kiihoittaa ja hekumoittaa. Eivätkä he tahdo 
millään hinnalla vaihtaa tätä »hekkumaa" siveän alastomuuden 
tyveneen nauttimiseen. Mistä saisi heidän kiihtynyt mielikuvituk- 
sensa silloin aiheita? Alastomuus ei herätä himoja, ei anna odo- 
tukselle tilaa, ei kiihoita niin huumaavasti, sillä se on liian järkevää, 
liian runotonta, jokapäiväistä. Mutta siitä huolimatta eivät nämä 
samat henkilöt voi valmistautumatta levollisesti katsella toisen 
sukupuolen, useampi ei omansakaan alastonta ruumista, sillä he 
tuntevat, että heidät on silloin „ saatu kiinni" irstaissa ajatuksissaan, 
-eivätkä voi niitä heti hillitä. Eikä ihmekään. »Alastoman" näke- 
minen laskee turmeltuneen luonteen aistilliset himot valloilleen, 
on heidän oman, alastomuuden kanssa läheisessä yhteydessä ole- 
van ylenmäärin kiihtyneen aistillisuutensa kuvastimena. Siitä johtuu 
»kiihtyminen" toista sukupuolta olevan alastoman olennon tai vain 
paljastetun ruumiinosan edessä. Siveellisellä silmäyksellä syvälle 
käypä katse — »säädyttömyyteen"! Se on siveettömäin siveyttä. 
Meneepä tuo siveellinen rappeutuminen jo niinkin kauas, että jou- 
dutaan alastomain, viattomain lasten tähden kiihtymistilaan; lasten 
tähden, jotka eivät vielä tunne alastoman ruumiin käsitettä »rakkaus- 
ruumiina", eivät edes aavista sitä. Ja tästä aavistamattomuudesta, 
naivisuudesta ja lapsellisesta viattomuudesta alastomuuden suhteen 
on muodostettava perustus, jolle me rakennamme uuden kasva- 
luksen, uuden moralin ja siveysopin. Nuorisosta on alettava, 
nuoriso on kasvatettava suunnitelman mukaisesti, alasti, totutettava 

63 



ajoissa näkemään kummankin sukupuolen alastomia ruumiita, 
ennenkuin se huomaa siinä »loukkauskiven". Älköön luultako 
että siten ehkä synnytetään pahoja ajatuksia. Alaston todellisuus 
estää jo alunpitäen kaikki tämän suuntaiset aatteet. Niin kauan 
kuin lapsi ei tunne omassa ruumissaan heräävää sukupuoliviettiä, 
ei hän aavistakkaan oman ja toisen sukupuolen tarkoitusta, vaikka 
hän näkisi joka päivä leikkitoveriensa seurassa sukupuolielinten 

erilaisuuden. Hän huomaa kyllä 
eron, mutta ei ajattele mitään pahaa, 
koska juuri näiden ajatusten syn- 
nyttäjä — erotinen tunne — on 
hänelle aivan outo. Mutta vaikka 
tuon hämärän, käsittämättömän 
tunteen aika vähitellen lähestyykin 
eivät alasti kasvaneet lapset kos- 
^ kaan joudu harhateille, koska heiltä 
puuttuu tykkänään toisten — alas- 
tomuuden näkemisestä huolellisesti 
suojeltujen — kiihtynyt mielikuvi- 
tus, puuttuu tuntemattomuuden 
viehätys. 

Kun käänneaika tulee ja poika 
joutuu neljännelletoista, tyttö kah- 
dennelletoista ikävuodelleen, jolloin 
»pariutumisen tietoisuus" alkaa vä- 
hitellen selvitä, silloin on siveellisen 
vakavuuden tukeman opetuksen 
ryhdyttävä hellästi asiaan ja pidet- 
tävä huolta siitä, ettei nuorukaisen 
oma ruumis ja sen toiminta ole 
hänelle . seitsemän sinetin sulkema 
kirja". L. Volteman kertoo kirjassaan »Siveellisen tietoisuuden 
järjestelmä", miten eräs hänen ystävänsä opetti tytärtänsä. 

He olivat yhdessä kävelyllä. Lapsi lörpöttelee iloisesti, pyytää 
kysymyksillään lakkaamatta tietoja mitä erilaisim mistä asioista ja 
ilmiöistä. Isä opettaa väsymättä lastansa. He tulevat niitylle, 
jossa kasvaa suuri, kaunis omenapuu täynnä punaposkisia omenoita, 
ja istuvat puun siimekseen. »Isä" kysyy Maria, »kuinka tämä 




Kuva 56. 



64 



kaunis, varjoava puu on tullut?" Silloin isä ottaa omenan, halkaisee 
sen ja näyttää tyttärelleen kypsät mustat siemenet. ,; Katso, tällai- 
sesta pienestä siemenestä on tuo suuri komea puu kasvanut. Nyt 
siinä on joka vuosi kauniita, suuria omenoita, ne ovat sen lapsia. 




Kuva 57. Eiava inaijaKoriste. 



Jos istutamme tämän siemenen maahan, kasvaa siitäkin puu, joka 
vuorostaan kasvaa omenoita muutamain vuosien kuluttua. Joita- 
kuita kuukaisia myöhemmin olivat isä ja tytär taas kävelemässä. 
Oli kevät. Niityllä oli lammaslauma laitumella. Nuoret karitsat 



R. Ungewitter, Alastomuus. 



65 



juoksentelivat iloissaan tytön riemuksi, joka katseli niitä hyvillä 
mielin. Hetken kuluttua kysyy hän miettivänä. »Isä, mistä nuoret 
karitsat oikeastaan tulevat?" »Muistatko vielä punaisia omenoita, 
joita syksyllä oli tuossa puussa? Ne olivat omenapuun lapsia. 
Samoin ovat karitsat lammasten lapsia." Maria kysyi hetken kulut- 
tua: «Kasvavatko karitsat ulos lampaista, isä?" Isä: „Ne eivät 
kasva lammasten ulkopuolella, vaan lampaissa. Sillä ne ovat alussa 
niin heikkoja ja arkoja, etteivät ne voi elää ulkopuolella." Maria: 
«Ovatko meidän pienet kissanpojatkin kasvaneet isossa kissassa?" 



'=-■ .,;''-::'' ' --" ■■ 


-fi- ' 




. - - ' ' ' ,4 


i^r 


^#\ 


f 


^tOi' 




^i\ 


ä 










.^»iv* - 'W 


■""^^'%:|; 




1 


Q<rm:/ 


^^-: "^ 


'^^^m. 


§ 


n '■'''"" 


i- -■■_:__ 


w - 




'^~' S;^- 



Kuva 58. Ilmakylpy maalla. 

Isä: «Ovat kyllä, niiden laita on samoin." Maria pitemmän aikaa 
mietittyään: «Isä, olenko minäkin kasvanut äidissä?" Isä: Olet. 
Ennenkuin voit elää ulkomaailmassa, olit sinä äidissäsi. Sinä olit 
osa hänestä, sentähden hän sinua rakastaakin niin paljon. Sinunkin 
tulee aina rakastaa häntä." Hetken kuluttua: «Mutta kuule, Maria, 
sinun ei tarvitse puhua tästä pikkulapsille, ne eivät sitä vielä ym- 
märrä. Eikä myöskään muille lapsille tai lapsenhoitajalle, ne ker- 
tovat sinulle ehkä perättömiä juttuja, koska hekään eivät oikein 
ymmärrä asiaa. Tällaisia seikkoja sinä voit kysyä ainoastaan mi- 



66 



nulta tai äidiltä." Isä luonnollisesti kertoo heti äidille tämän kes- 
kustelun, ja äiti pitää seuraavina päivinä tyttöä tavallista tarkemmin 
silmällä. Mutta hän ei huomaa hänessä minkäänlaista muutosta. 
Tyttö on yhtä iloinen ja vapaa kuin ennenkin, ja hänen seuraava 
puheensa osottaa, ettei isän opetus ole synnyttänyt hänessä min- 
käänlaisia luvattomia ajatuksia. Koko perhe — isä, äiti ja Maria 
— istuvat vuoden tai parin kuluttua 
eräänä iltana yhdessä. Maria on kas- 
vanut, hän on jo suurempi kuin hänen 
jotenkin hentorakenteinen äitinsä. Hän 
katsoo tätä jonkun aikaa tutkien ja sa- 
noo sitte ystävällisesti sekä avomieli- 
sesti nauraen: »Kuinka kummallista, 
äiti, ensin olin minä sinussa ja nyt 
minä olen sinua suurempi — niin 
suuri, että sinä voisit olla minussa." 

Tahdon vielä tuoda esiin pari esi- 
merkkiä, osottaakseni oikein! selvästi 
tiedon siunauksen ja torjuakseni jo 
edeltäpäin kaikki vastaväitteet.] 

Nuorisolle ja avioväelle aivan mal- 
likelpoisessa kirjassaan »Sukupuoli- 
elämä" kertovat tri Fr. Schönenber- 
ger ja W. Siegert: 

»Ei mikään osota meidän nykyi- 
sen moralimme makuutta ja alhai- 
suutta selvemmin kuin se tapa, millä 
ihmiset ja varsinkin nuoriso katselevat 
ja kohtelevat äitiyttä. Ajateltakoon tu- 
levan äidin nöyryyttävää suhdetta hä- 
nen kahdeksavuotiaaseen poikaansa! 
Nuorukainen on sattunut kuulemaan perheen odotettavissa olevasta 
lisäytymisestä. Hän kysyy äidiltä. Tämä hämmästyy, ei voi olla 
vastaamatta ja syöttää siis pojalleen jonkun vanhan tarun haika- 
rasta, joka onkii lapsia lammikosta, tai muuta sen tapaista. Poika 
ottaa jutun täydestä, kunnes sitte joku varhain kypsynyt katupoika 
kertoo hänelle hämyhetkinä jossakin salaisessa nurkassa kummal- 
lisia, kauheita salaisuuksia: mitä rumia, likaisia asioita ihmiset 




Kuva 59. 



67 



puuhaavat, josta syntyy lapsia, kuinka ne tehdään, ja kuinka oma 
äitikin on niin tehnyt! — Viimemainittua seikkaa hän ei voi kum- 
minkaan oikein uskoa. Kotiin tultuaan hän taas turhaan kyselee 
— ja silloin hän huomaa aivan selvästi, että äiti käy hyvin 
hämilleen! Äiti punastuu, häpeää, se on siis totta! Äidin ke- 
hotus, ettei lasten pidä kysellä 
sellaista, kaikuu kuuroille kor- 
ville. Hän ei olekkaan enää 
mikään typerä lapsi, jolle voi- 
daan syöttää haikarajuttuja! 
Ivallisesti nauraen hän kääntyy 
pois, menee uhmailevana, itse- 
tietoisen näköisenä. Hän on 

selvillä ihmisten juonista! 

Poika parka on astunut ensi- 
mäisen suuren maailmaa ja ih- 
misiä halveksivan askeleensa. 
Eräs meidän nykyisen mora- 
limme uhri! 

„ Katselkaamme nyt toista 
kuvaa: tuleva äiti kutsuu kah- 
deksavuotiaan poikansa luok- 
sensa. Rajuna hyökkää poika 
äitinsä kimppuun, mutta tämä 
torjuu hänet luotaan ylpeällä, 
onnellisella hymyilyllä ja huo- 
mauttaa hänelle, että hänen on 
nyt pidettävä äitiään vähän va- 
rovaisemmin. Sitte äiti selittää 
pojalle, että hänen ruumiissaan 
on syntynyt rakas, pikkuinen 
veli tai sisko, joka nyt vielä 
on niin kovin pieni, että hänen on elätettävä sitä omalla verel- 
lään, jotta se kehittyy, tulee yhä suuremmaksi, kunnes hän syn- 
nyttää sen kivulla maailmaan, kaikkien heidän iloksensa, että 
hänen on vielä sittenkin ruokittava pienokaista ruumiillansa ja 
ruumiistansa, samoin kuin hänen iso poikansakin on syntynyt 
hänestä, j. n. e. Kuinka ylpeä onkaan poika rakkaasta, uljaasta 




Kuva 60. 



68 



äidistänsä, joka on tehnyt niin paljon hänen hyväksensä ja joka 
saa vielä kärsiä niin paljon, antaakseen hänelle pienen leikkitoverin." 

Tämä on valistuksen palkka! 

Katsokaa, te siveysteeskentelijät ja siveyssaarnaajat, kuinka 
horjuvalla pohjalla teidän alhaisen aistillisuutenne välttämättö- 
mänä ilmauksena oleva siveellisyytenne on! 

Uuden siveysopin pohjaksi on pantava yhteiskasvatus kou- 
luissa. On sanomattoman lyhytnäköistä, että erikseen-opetus on 
otettu käytäntöön. Sukupuolten erottaminen koulussa vaikuttaa 
samoin kuin taideteoksen poistaminen. Kun tyttöjen elämän- 
ilmaukset jäävät pojille ja nuorukaisille tuntemattomiksi, kehittyy 
siitä salaisuuden viehätys, joka kiihoittaa mielikuvitusta, herättää 




Kuva 16. 



liian varhain sukupuolihimon ja kehittää sen kohtuuttomiin. Sa- 
moin on tyttöjen laita. Toistensa arvossapitäminen, joka on mo- 
lempain yhteiselämän välttämätön seuraus, kehittyy erillään olon 
kautta kummallakin puolella toisen sukupuolen halveksimiseksi. 
Yhteisopetuksesta ei ole koskaan ollut huonoja kokemuksia, 
ja niissä maissa, missä se on käytännössä, on siveellisyys paljoa 
parempi, kuin muualla. Yhteisopetuksen ohella on harjoitettava 
yhteisiä leikkejä ja voimistelua ilmakylpylöissä, vieläpä aivan 
alasti. Täten tulee voimistelupaikasta siveellisyyden koulu, kun 
kasvavat nuoret, puhtaat ihmislapset pysytetään mahdollisimman 
kauan puhtaina molemminpuolisen tottumisen kautta toiseen suku- 



69 



puoleen. Sen ohella tulee ruumis otetuksi kyllin huomioon, karaistuu 
ja kehittyy, jolloin samalla herää kaunisten muotojen käsitys, joh- 
taen jo kehitysvuosina varsinaiseen „ voiman ja kauneuden" kasva- 
tukseen, kun toisen kaunis ruumiinrakenne kiihottaa toista pyrki- 
mään samaan suuntaan. Ken tuntee tätä keinoa vastaan »siveellisiä" 
arveluita, hän katsokoon kylpevää nuorisoa maaseudulla, jossa tytöt 
ja pojat enimmäkseen ilman verhoja temmeltävät toistensa kanssa 

vedessä, ilmassa ja 
valossa tajuamatta 
alastomuuttaan ja 
sukupuoltaan. He ei- 
vät häpeä alastomuut- 
taan, vaan pitävät sitä 
aivan „luonnollisena". 
Täten kasvaneet 
lapset säästyvät myö- 
hempiin vuosiinsa 
»viattomuuden tees- 
kentelystä", kuten Ro- 
segger sanoo, eikä 
heiltä silti puutu su- 
kupuolikypsyyden il- 
mestyttyä »luonnol- 
lista hävyntuntoa". 

Mutta myöskin 
kumpaakin suku- 
puolta olevat täysi- 
ikäiset, jotka ovat ke- 
hittäneet itsensä ter- 
veeseen siveellisyy- 
teen, voivat »säädylli- 
syyttä" ja »hyviä ta- 
poja" loukkaamatta 
ottaa yhteisiä valo-ilmakylpyjä. Tämän kirjoittaja on ollut yhtei- 
sillä sunnuntaikävelyillä luonnonystäväin ja ystävätärten kanssa, 
jolloin on säännöllisesti pysähdytty jollekin kauniille paikalle met- 
sään tai niitylle syömään ja leikkimään. Silloin on elämä laitettu 
niin mukavaksi kuin suinkin: kengät, sukat, takit ja liivit pois. 




Kuva 02. 



70 



Naiset riisuivat puseronsa, päällyshameensa, sukkansa ja kenkänsä. 
Vähitellen putoaa meidän siveellisen käsityskantamme sallimana 
toinen vaatekappale toisensa jälkeen, kunnes miehillä on vain 
uimahousut, naisilla paita ainoana pukimena. Tässä »ihanteellisessa" 
puvussa leikitään yhdessä tai eletään todellista leirielämää. Naiset 
(naimattomiakin oli matkassa) 
makasivat riippumatoissa, me 
nurmikolla, ja puhelimme mitä 
viattomimmista asioista. Mc 
tunsimme itsemme saman per- 
heen jäseniksi, ja sen mukaista 
oli käytöksemmekin. Täysin 
luonnollisesti ja vapaasti an- 
tauduimme sen hauskan, va- 
pauttavan tunteen valtaan, jon- 
ka valoilmakylpy synnyttää, ja 
vietimme nuo ihanat hetket 
aina riemumielin ja ilakoiden 
vallattoman lapsellisella tavalla, 
valhesivistyksen taakasta vapai- 
na ihmisinä. Luonnollisesti 
valitsimme aina mahdollisim- 
man kaukana valtateiltä olevia 
paikkoja, jotta eivät syrjäiset 
meitä häiritsisi. Kaikesta huoli- 
matta ei meiltä puuttunut »luon- 
nollista häpyä" eikä »kunnioi- 
tusta" toisiamme kohtaan, ku- 
ten sellaiset ehkä luulevat, jotka 
eivät vielä tunne näitä siveys- 
käsitteitä. Tällaisiin aikaisten 
huvituksiin voi huoletta laskea 
osallisiksi myöskin aivan alas- 
tomia lapsia, jotka silloin ke- 
hittyvät »luonnollisuuteen", va- 
pautuvat sairaloisesta häpeästä. 

Tämä on järkevämpää kuin huolestuneiden äitien liian varhainen 
., häpeämään-opettaminen". Jos sukka solahtaa alas, housut aukene- 




Kuva 63. Isadora Duncan ihanteellisessa 
puvussaan. 



71 



vat, tai -jos lapsi nostaa hameensa liian korkealle, kuuluu heti opetus: 
vliyl häpeä!" Lapsen, joka ei vielä tunne hävyn tunnetta, jolle se 
vielä on aivan outo käsite, pitää hävetä. Se on melkein sama, kuin 
sokean käskettäisin selittää värejä. Tuo alituisesti uudistuva: „ häpeä 
toki!" pakottaa vähitellen ajattelemaan, etsimään, kysymään toisilta 

(turmeltuneilta) lapsilta, ja 
johtaa lopuksi jo varhain, 
paljoa varemmln, kuin ke- 
hityksen »luonnollinen" 
juoksu olisi vaatinut, sunu- 
paoUtleioisiiiiteen. Lap- 
sesta on tullut ennen ai- 
kaansa kehittynyt »/pikku- 
vanha", vieläpä yksistään 
hänen huolellisen äitinsä 
väärien sopivaisuus- ja si- 
veellisyyskäsitteiden täh- 
den. Tämä luuli tyrkyttä- 
mällään häpeämiskäsit- 
teellä «siveellisesti kas- 
vattavansa" lasta, mutta 
saikin sillä aikaan liian 
varhaisen aistillisuuden 
heräämisen. Tällaisia il- 
miöitä voidaan nähdä 
joka päivä: Kuinka usein 
olenkaan esim. kylpylai- 
toksissa nähnyt tuon hy- 
vin opitun, vaikka vielä 
käsittämättömän „ hävyn- 
tunnon" esiytyvän pie- 
nissä, neli- ja viisivuo- 
tiaissa nukissa aivan lii- 
kuttavalla tavalla. Kuinka 
varovaisia he ovat riisues- 
saan! He hakevat kau- 
kaisimman sopen ja ve- 

Isadora Duncan tanssi-idyllissä „Pan ja Echo", +;j„ä4- ciVllä Uacvnt Qpinään 
prof. Valter Schotfin muovailema. lavai SlCUa KdbVOl bCmdcin 




Kuva 64. 



72 



päin »sangen ujosti" uimahousut jalkoihinsa paidan alle, ennenkuin 
he riisuvat sen. Eivätkö tällaiset viattomiin lapsiin tyrkytetyt „sopi- 
vaisuuskäsitteet" huuda taivaaseen saakka? Täytyykö siis myöskin 
lasten mieliin teroittaa noiden »siveellisten" uimahousujen avulla 
seikkaa, jota heidän ei vielä tarvitse tietää, nimittäin että he ovat 
sukupuoli-olentoja? Eikö tällaisille „ säädyllisyyteen" kasvatetuille 




Kuva 65. Viola Villany. 

lapsille suorastaan tyrkytetä sitä? Ja mitä varten yleensä tarvitaan 
noita rumia säkkimäisiä uimahousuja? Miksi ei uidessa voida 
käyttää . pieniä, kolmikulmaisia, ainoastaan hävyn seudun verhoavia 
aiinnkokylpyhousuja? Tämän kirjoittajaa, joka on niitä käyttänyt 
muitta mutkitta muissakin kylpylaitoksissa, on usein kadehdittu 



73 



tuon yiikunanlehden tähden. Mutta on sitä toisinaan pidetty 
»siveellisesti" arveluttavanakin. Niinpä Konstanzissa, eräs miesten 
kylpylaitoksessa kulkeva kaupunginhallituksen jäsen huomautti 
minulle palvelijan välityksellä, että ei ole luvallista olla vedestä 
ylhäällä ilman määräyksenmukaisia uimahousuja. 

Voi, jospa paholai- 
nen perisi teidät jokaisen, 
te tekopyhät ja ihmisten 
turmelijat! Kuinka kauas 
teeskentely ja järjettömyys 
voi mennä, nähdään erääs- 
tä vestfali laisesta kaupun- 
gista, jonka valtuusto 
kielsi keväällä 1Q04 kai- 
ken avustuksen perustet- 
tavalta poikain uimalai- 
tokselta, koska oli siveel- 
lisesti vaarallista, että 
pojat uivat alasti yhdessä! 
Ihme ja kumma, etteivät 
tällaiset herrat ole kieltä- 
neet naimisiin menoa si- 
veettömänä. Samansuun- 
taisen kiellon antoi sama- 
na vuonna Wiesbadenin 
maailmankylpylä-kaupun- 
gin maistraatti. „ Kraft 
und Schönheit" (Voima 
ja kauneus) lehden jul- 
kaisija aikoi muutamain 
herrain pyynnöstä pitää 
siellä esitelmän aineesta 
»alastivoimistelu nykyisen 
ruumiinhoidon perustuk- 
sena" ja sai paikkakunnan 
tyttökoulun johtajalta luvan käyttää koulun juhlasalia, jota muu- 
toinkin käytettiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Maistraatti kielsi 
kuitenkin salin sillä herra pormestarin perusteella, ettei hän voi 




Kuva 66. Äiti ja lapsi. 



74 




75 



myöntää salia esitelmälle siitä aineesta, jonka tähden esitelmä 
oli pidettävä muualla. Tällaista kieltoa ei pitäisi mahdollisena 
kylpypaikassa, jossa vilkkaan yleisen kansainvälisen liikkeen luulisi 
jo aikoja sitte kuluttaneen pois tuollaisen ahdasmielisyyden ja 
nurkkaporvarilliset katsantotavat. Eikö olisi paljoa tärkeämpää kiel- 
tää yleiset tanssit siveettömyyden liesinä ja ennen kaikkea roska- 
kirjallisuus himojen kiihoituskeinona, samoin erään laatuiset pila- 
lehdet, jotka tarkoituksella tarjoavat alhaista aistillista kiihoitusta. 
Nämä rikkaruohot olisi kitkettävät pois, sillä ne polkevat tahallaan 
avion ja rakkauden lokaan, ihannoitsevat aviorikoksia ja sukupuoli- 
yhteyttä avioliiton ulkopuolella. Samaa likaa on kyllin sanoma- 
lehtien ilmoituksissa. 

Valoilmakylpyä on pidettävä terveen, siveellisen, luonnolliseen 
maaperään juurtuneen katsantotavan parhaana kehittäjänä. Siinä 
voi jokainen käyttää »alastomuutta" esteettömästi ruumiillisena ja 
siveellisenä nuorentamiskeinona, teroittaa katsettansa ja tulla lähei- 
siin väleihin „ ihmisten" kanssa, jotka keskellä sivistystä, mutta 
kuitenkin sen pakosta vapaina tahtovat olla itsekseen. Aidatun 
paikan puutteessa voidaan ilmakylpyjä nauttia metsissä ja kentillä. 
Mutta aina on otettava huomioon karkoituksen ja siveyssaarnan 
mahdollisuus. Kun tämän kirjoittaja muutamain muiden herrojen 
kanssa tyytyväisenä nautti valoilmakylpyä kesällä 1Q04 erään m.et- 
sän reunassa, kutsui vanhanpuoleinen mies, joka oli «keksinyt" 
meidät, kovalla äänellä ja kaukaa meitä »hävyttömäksi joukoksi" . 
Voi kysyä, kellä tässä tapauksessa oli „ hävyttömiä" ajatuksia. 
Kaikista päättäen tuolla siveellistä suuttumusta näyttelevällä her- 
ralla. Jos olisimme olleet kylpemässä jossakin joessa tai purossa 
sen sijaan että olimme metsässä, ei tuo kunnon mies suinkaan 
olisi suuttunut, sillä uintihan on jo kauan ollut tapana (ehkäpä 
kalanalkuperämme perintönä). Mutta metsässä — ja vielä lisäksi 
alasti — ?! Siveellisesti ala-arvoisen henkilön mielikuvitukselle ovat 
tässä kaikki portit ja ovet auki. Mutta ei kukaan järkevä ihminen 
voi huomata sellaisessa valoilmakylvyssä, suloisessa itsensä paistat- 
tamisessa vapaassa luonnossa, mitään epäsiveellistä, enemmän kuin 
vesikylvyssäkään. 

Mutta suurkaupungeissa herätetään tahallaan muutamain ruu- 
miinosain alastomuudella kuumeisesti kiihtynyttä mielialaa, joka 
viehättää hermostuneen kiihtyneitä aisteja. 

76 



Tai mitä muuta merkitsee, kun meidän sairaloiset ,, muoti- 
naiset" verhoavat tanssiaisissa ruumiinsa vain osaksi, esiintyessään 
alavissa puvuissa paljaine suloineen ja siten osattavat alasto- 
muutta sen sijaan että verhoaisivat sitä. Tämän laatuisia pukuja 
voidaan täydellä syyllä kutsua siveettömiksi, sillä ne tarkoittavat 
aistillista kiihoitusta, synnyttäen miehissä halun nähdä muitakin 
ruumiinosia ja kiihoittaen heidän himojansa, koska tuntematon 
viehättää ja kiihoittaa. »Japanissa paljastavat", kertoo tri Rawald 
eräässä kirjoituksessaan, „ tanssijattaret yläruumiinsa. Kevyesti ja 
sulavasti liikuttavat he käsivarsiaan, rintaansa, yläruumistansa yksi- 
toikkoisen soittokoneen sävelen mukaan. Siellä 
on sellainen tapa vallalla, että talon tyttäret esittä- 
vät erään tanssin, jossa riisuvat vaatekappaleen 
toisensa jälkeen, kunnes he ovat aivan alasti kaik- 
kien kutsuttujen vierasten nähtävinä (tri Stratz) ja 
pukeutuvat sitte samalla tavalla, jatkaen koko ajan 
tanssiliikkeitä, sekä menevät vihdoin takasin seu- 
raan! Siten ovat ruumiin paljastustavatkin erilai- 
set eri kansoilla. Ken käy meidän teatereissamme 
ja näkee lavalla paljastettuja ruumiinosia alhaalta 
sekä aitioissa ylhäältä, ei tarvitse paljon mielikuvi- 
tusta voidaksensa luoda naisellisen alastomuuden 
kuvan. Silloin ovat mainittujen japanitarten tans- 
sit mielestämme siveämpiä. Jo vanhoista ajoista 
saakka on loukkaava etsittävä verhotusta eikä 
alastomasta. Yhtä siveänä voidaan pitää eskimo- 
laista alastonta elämää majoissansa, joka johtuu 
siellä, kuten jo olemme maininneet, terveydellisistä 
syistä. Nansen kertoo siitä, että hän astui sellai- 
seen majaan yhdessä erään nuoren miehen ja 
täysi-ikäisen naisen kanssa, jotka kumpikin heti sisään päästyänsä 
riisuivat itsensä alasti. Tämä teki kertojaan hänen nurinkurisen 
siveellisen katsantotapansa mukaan oudon vaikutuksen. Vieras 
katselija pitää itseään rauhan häiritsijänä ja punastuu pelkästä neu- 
vottomuudesta, mutta eskimo pitää kotoista alastomuuttaan aivan 
luonnollisena eikä suinkaan ajattele samoin. He eivät häpeä alas- 
tomuuttaan, koska se on luonnollista. Nansen kertoo, kuinka 
sitte eräs alaston äiti ryömi lapsensa luokse vuoteelle ja ojensi 




Kuva 68. 



77 



hänelle- rinnan — sanomattoman puhtaan inhimillisyyden kuva. 
jonka yli-kiihtyneet sivistysihmisemme leimaavat raakalaisuudeks'. 

Nämä esimerkit osottavat, että ei miehen eikä naisen alaston 
ruumis todellisuudessaan herätä toisen sukupuolen aistillista kiih- 
tymistä, josta liian kiihtynyt mielikuvitus uneksii. 

Onneksi on alettu viime aikoina, vaikka vain yksityistapauk- 
sissa ja arastellen, kulloinkin riippuen ylhäisen poliisiviranomaisen 
harkinnasta, siellä täällä laskea nähtäviin »alastomuutta" julkisesti, 
ja sanomalehdistökin on samaa mieltä. Tämän kirjoittaja muistaa 




Kuva 69. Metsän siimeksessä. 

vielä alastipainijain ensimäisen esiintymisen eräässä Berlinin erikois- 
teaterissa, josta muutamat sanomalehdet olivat sangen pahastuneita. 
Nykyjään on jo jokaisessa suuremmassa eläintieteellisessä puistossa 
vieraita ihmisrotuja, yllään usein vain lannevyö, joten voi kylliksi 
ihailla näitä kauniita, notkeita voimakkaita olennolta. Vuonna 1Q03 
esitti meille ensi kerran eräs kauniin sukupuolen edustaja tanssia 
paljain jaloin ja säärin, joka merkitsee suurta edistystä meidän 
siveellisessä käsityskannassamme. Sillä vuotta ennen vangitsi eräs 
kunnon poliisi Stuttgartissa, pääkaupungissa, muutaman kiertelevän 



78 



tyrolilaisen avoimella kadulla hänen paljaiden polviensa tähden, 
jotka nähtävästi olivat siveydelle vaaralliset. 

Isadora Duncan on se tanssijatar, joka ensimäisenä uskalsi 
vastoin silloisia tapoja esiintyä paljain jaloin ja säärin ilman triko- 
verhoja. Tästä esiintymisestä kertoo Gustav Möckel »Kraft und 
Schönheit" lehdessä seuraavaa: 

»En simainen tanssi La primavera Boticellin taulun mukaan 
oli liian omituinen, jotta siitä olisi voinut saada määrätt)ä vaiku- 
tusta. Ensin täytyy tutustua ilmiöön kokonaisuudessaan ja niihin 




Kuva 70. Ilmakylpy ilman aitaa. 

^kehyksiin, joissa se esiintyy. Kehyksenä on auringon paahtama 
maisema. Sen^sulkee taustalla valtava harmaja verho, jota vastaan 
solakka ruumis esiintyy kuten varjokuva. Ehdottomasti katso- 
taan ensimäiseksi jalkoja ja sääriä. Jokainen, joka hänet ensi ker- 
ran näkee, tahtoo ensiksi tulla vakuutetuksi siitä, onko hänellä 
todellakin paljaat pohkiot. On. Mutta mitään aistillisesti kiihoit- 
tavaa, kuten ehkä moni ajattelee, ei ole löydettävissä parhaalla tah- 
dollakaan, sillä kaikki suhteet ovat sellaiset, että mielen valtaa 



79 



ehdottomasti ainoastaan tuon kauniin solakan naisen kokonaiskuva, 
että tiänen kasvojensa sielukkaita ilmeitä seuraa jännityksellä, jota 
lisää suorastaan hurmaava käsivarsien ja kätten kieli mitä ilmeik- 
käimmällä tavalla. Hän tanssii jokaisen tanssin eri puvussa. Varsi- 
naisesti minua miellytti vasta idylli »Pan ja Echo", joka tarjoaa 
suuria mahdollisuuksia tulevaisuuden tanssi- ja kasvojenilme-esit- 
telylle. Myöskin .,Orfeys" -sikermä synnyttää omituisen tunnelman, 
joka herättää jokaisen taiteellisesti tuntevan ihmisen mielenkiintoa. 
Ja sitte tulee tanssijatar vielä kerran esille: Tällä kertaa on hänen 
pukunsa ainakin minun mielestäni parempi. Ruma, pitkä, harmaja 
puku on kadonnut ja sen sijasta on hänellä lyhyt, liehuva, punainen 
hame, joka tuskin ulottuu polviin. Loistavanpunainen purppura- 
väri eroaa aivan ihmeteltävästi taustasta. Sysimustat hiukset, not- 
keat valkoiset jäsenet ja puvun tulinen puna muodostavat koko- 
naiskuvan, joka olisi parhaiden maalarien siveltimen arvoinen". 
Sittemmin on Isadora Duncan esiintynyt suuren menestyksen saa- 
vuttaen Saksan eri kaupungeissa ja on siten aiheuttanut tärkeitä 
siveellisen katsantotavan muutoksia, jotka ovat omiaan ohjaamaan 
meidät oikealle tielle. 

Toinen avojaloin tanssijatar on Viola Villany, joka taitavasti 
seuraa Isadora Duncanin jälkiä. Tämäkin suloinen ranskalainen 
halveksii trikoita ja tanssii paljain jäsenin, verhonansa ainoastaan 
läpinäkyvä harsomainen kangas, joka osaksi muistuttaa kreikka- 
laisten tanssijattarien pukua, osaksi serpentinitanssijatarten vaatetusta, 
mutta on kevyempi, ilmavampi. Hänen pukunsa ovat valitut siten, 
että ne eivät koskaan katkaise ruumiin piirteitä, vaan ilmaisevat 
muotojen kauneuden sopusointuisen tasaisesti. Tämän kirjoittaja 
voi vakuuttaa, että tuo siveä, kaunis alastomuus yhteydessä jäsenten 
mieli-ilmeisen liikkeen kanssa ei vaikuta pienemmässäkään määrässä 
loukkaavasti eikä rivosti, vaan tarjoaa puhtaasti taiteellisen nau- 
tinnon. Neiti Viola Villany ei tanssi ainoastaan jaloin, hänen tai- 
teeseensa ottaa osa koko ruumis, jopa varpaat, käsivarret, kädet 
ja sormetkin. Solakan ruumiin jokainen liike on kauttaaltaan miel- 
lyttävä, pyöristynyt, käsivarsien ja jalkojen asema aina ruumiin 
asennon mukainen, joten nuoren taiteilijattaren tanssi on ihme- 
teltävän monipuolista, kuten täytyykin olla, jos tanssija tahtoo 
täyttää korkean tehtävänsä, ruumiillistuttaa säveleitä. Ja tämän hän 
voi täydellisesti. Mieluummin tanssii Viola Villany Chopinin 

80 



I 




RANNALLE AJAUTUNUT. 



sävelten mukaan. Hän jäljittelee erinomaisesti »seitsemän hunnun" 
tanssin „Salomesta", samoin esittää hän muut numerot hyvin 
täydellisesti. Parhaiten esiintyy hänen ihana ruumiinsa »kevälaulun" 
tanssissa, jossa hänellä on mitä ilmavin ja ohkaisin puku. On 
onni, että tämä tanssin uudistajatar hylkää kaikki ahdistavat, jäykät 
harsopuvut, kengät, j. n. e. Viola Villany on ottanut esikuvakseen 
Böcklinin taulut ja kreikkalaisten harsotanssijattarien puvut. Hän 
kirjoittaa itse: »Meidän nykyinen taidekäsityksemme on, sen sijaan 
että sen pitäisi seurata luontoa, 
kehittynyt yhä enemmän sairaloi- 
seksi keinotuotteeksi, joka liiankin 
helposti poikkeaa luonnollisen esi- 
kuvansa esineestä, vaan nyt se alkaa 
tunnustaa sen totuuden, mikä on 
luonnontanssin esityksessä — se vaa- 
tii, kuten jokainen itsenäinen taide, 
vakavaa ymmärrystä ja syventymistä 
sen tähän saakka toteuttamattomiin 
aatteisiin." Kumminkin on tanssija- 
tar, kuten hän sanoi tämän kirjoit- 
tajalle, saanut jo taistella vaikeuksia 
vastaan varsinkin katolisissa seu- 
duissa (Bayerissa), kun taas Pohjois- 
saksassa ei ole asetettu esteitä hänen 
tiellensä. 

Yhä uusia taiteilijoita astuu 
esiin ja panevat pitkittä puheitta 
kirveen kaiken pahan juurelle. Niinpä 
matkusti tanskalainen insinöriluut- 
nantti J. P. Miiller, tunnetun «Minun 
järjestelmäni" kirjan tekijä, ensi ker- 
ran V. 1Q05 Saksassa luennoimassa 
ruumiin säilyttämistä ja voimistutta- 
mista tarkoittavasta »järjestelmäs- \SakkaastfSySrkoLa^™S 

4'A'A^„ t;;iix:„ U" a- a : 4.^:„i„ kauneuskilpailussa Miinchenissa 1903 vii- 
taan". lallOm hänen täytyi toista dennen ja Stuttgartissa IQOS neljännen pal- 

II ..... . , • -j. 1 • kinnon, sitä paitsi ensi palkinnon viisiotte- 

osaa, kylpyä ]a hierOmisharjOltukSia, lussa sekä yll lOO palkintoa eri kUpailulssa, 

„„•<." ••••„ _ii t j.- • X m. m. 3:s maailmanmest. painissa, Berli- 

eSlttaeSSaan olla alasti, ainoastaan nissä 1905. Korkein ennätys työnnlssä 

uimahousuissa. Esiinnyttyään esteettä ^"°^*°"^) ^'''"Liif 230. ''° """"' '''' 




R. Ungewitter, Alastomuus. 



81 



Berlinissä, Frankfurtissa, Stuttgartissa j. n. e. loukkautui Breslaun 
poliisipäällikkö siveellisesti, ja määräsi että hänen on esiinnyttävä 
olkapäiltä reisiin saakka ulottuvassa puvussa. Kun ei hän voinut 
siten esittää sanottavaansa, kiellettiin esitelmä, ja kolmeentuhanteen 
nouseva kuulijakunta hajautui suuttuneena. 

Saksassa on myöskinl valo-ilmakylpyjen alalla asetettu esteitä 
samoista teeskennellyistä syistä. On määrätty naisten kylpylöissä 
erityiset polviin saakka ulottuvat puvut, ja kielletty kenenkään 
esiytymästä ilman niitä. Mutta kun ne estävät auringonsäteitä 
pääsemästä suorastaan ihoon, on Valentin Lehr keksinyt uuden, 
huokoisesta kankaasta tehdyn puvun joka verhoaa vain häpyosat 
ja rinnan. Täten kuletaan askel askeleelta eteenpäin, kunnes „alas- 
tomuus" on jälleen valloitettu. Monet aikakauskirjat taistelevat jo 
sen puolesta. Samoin monet vaikutusvaltaiset henkilöt tunnustavat 
sen hyödyn. Evankelisten siveellisyysyhdistysten kenraalisihteeri 
Bohn kirjoittaa m. m. 

»Minä ja vaimoni kannatamme innokkaasti tätä liikettä, jolla 
vielä on suuri tulevaisuus ja ansaitsee paljoa suuremman kanna- 
tuksen, vaikka on valitettavaa, etteivät viranomaiset eivätkä kunnat 
vielä läheskään tunnusta sen merkitystä kansamme terveydelle. 
Mutta aika on tuleva, jolloin jokaisella pienelläkin paikkakunnalla 
on oma valoilmakylpylänsä samoin kuin vesikylpylänsäkin, vieläpä 
voivat edelliset levetä laajemmallekin, kun niitä voi rakentaa kaikkialle 
vähällä vaivalla. Minun johtamani yhdistykset eivät vastusta alasto- 
muutta luonnossa^ eivätkä taiteessa. Minä siis torjun ja olen jo 
torjunut kaikkia tätä alastomuusliikettä vastustavia yrityksiä." 

Nämä ovat rohkeita sanoja tällaisena salamielisyyden, matele- 
misen ja tekopyhyyden aikana. Vielä kauvem maksi menee prof. 
G. Kraft., vaatiessaan m. m. 

»Kun ilma- ja aurinkokylvyt eivät tarvitse vettä, on hallituksen 
ja kunnallishallintojen hankittava pienimmillekin paikkakunnille 
ilmakylpylöitä ja ilmakylpyteitä. 

Kun kesällä nähdään junista ja laivoista^ kaikkialla kylpeviä 
ihmisiä, eivätkä junat sittenkään syöksy kiskoilta tai laivat joudu 
haaksirikkoon, on ilmakylpytiet ja -paikat sallittava kaikkialla. 

Vapaalle ja miehekkäästi ajattelevalle ihmiselle on arvotonta 
ryömiä kuten eläintarhojen eläimet lauta-aitaukseen vain sentähden, 
että hänellä ei ole yllään muita vaatteita, kuin ilmakylpyhousut. 

82 



Jotta ne naiset, joiden siveellisyys joutuu vaaraan, jos he 
näkevät alastoman miehen, voisivat vielä ajoissa välttää tämän 
näyn, järjestettäköön ilmakylpytiet ja paikat siten, ettei niiden kautta 
tarvitse kulkea, ja asetettakoon läheisyyteen varoitustauluja — 
,/ilmakylpytie" tai „ilmakylpypaikka". 

Ken haluaa nähdä luontoa, saakoon rauhassa liikkua näillä 
teillä ja paikoilla, vaikka onkin nainen. 




Kuva 72. Rakkaus. 
Fidusen koristekuva Agnes Harderin kirjaan „Liebe". 



Naissukupuoli jätettäköön muoti- ja teeskentelypaholaisen val- 
taan siihen saakka, kunnes se itse huomaa, että kokonainen lauma 
tauteja katoaa, kun naiset lakkaavat häpeämästä alastomuuttaan 
itsensä ja toisten naisten edessä ilmakylvyssä sekä riisuvat jättiläis- 



83 



viikimanlehtensä sallien siten valon ja auringon kasvattaa vielä 
kerran, kuten vanhassa Kreikassa, terveen äitien suvun. 

Taistelu muotiorjuutta vastaan on samalla taistelua väärää 
häpeäntunnetta ja sitä edustavaa siveyspolisia vastaan. On ihmis 
arvoa alentavaa, ettei yksinäisilläkään paikoilla uskalla — kylpy- 
housuista huolimatta — ilmakylpeä, pelkäämättä joka hetki joutu- 
vansa viranomaisten kirjoihin, vieläpä vangituksikin, kuten erään 
upseerin kävi Heidelbergissa 1904 Pirunvuorella, kun eräs nainen 
näki hänet alhaalta laaksosta." 

Kun kerran pääsemme näin kauas, voimme rakentaa alttareita 
alastomuudelle. Ja sekin aika on vielä tuleva. On jo julkisesti 
vaadittu, että ilmakylpyläin miesosastoilla saadaan olla ilman kylpy- 
housuja, joka ei lienekään kovin kaukainen ihanne, koska tämän 
kirjoittaja on jo usein nähnyt siellä esiinnyttävän aivan alasti. Ja 
onhan tämä vaatimus aivan „ luonnollinen". Tai täytyykö hävetä 
sukupuoltansa? Epäilemättä ovat miehen sukupuolielimet kauneus- 
käsitteenkin kannalta oikealla paikalla välittäjänä ylä- ja alaruumiin 
välillä. Ainakaan ei mies ilman niitä voisi estetisesti tyydyttää 
meitä, yhtä vähän kuin voimme kuvitella naista kauniiksi ilman 
pyöreitä, hyvin muodostuneita rintoja. Tai olisiko luonto tässä — 
juuri Jumalan kuvassa — erehtynyt? Sentähden pois kylpyhousut, 
jotta miehinen kauneus pääsee täyteen arvoonsa. Jos me — ja 
naiset omassa osastossaan — olemme kerran päässeet näin kauas, 
niin ovat siveelliset käsitteet kirkastuneet jo siinä määrässä, että 
voidaan ajatella viimeisen erottavan aidan poistamista. Ja silloin 
on alastomuus ratkaisevasti voittanut! 

Mutta sitä ennen meidän on vielä suoritettava summaton 
kasvatustyö, jossa jokaisen on alettava Itsestään ja vaikutettava 
esimerkin voimalla. 

Tästä kirjoittaa jo mainittu Wilhelm Bölsche sattuvasti: 

„Niin kauan kuin ruumisparkaa on näin huonosti kohdeltu, 
on se uhkamielisesti vaiennut. Jos mieli sen vastata meille, 
täytyy meissä kysyjissä olla määrätty puhtaus. Meidän täytyy — 
mikä ei suinkaan vielä ole helppoa — tottua katselemaan alastonta 
Ihmisruumista yhtä rauhallisesti ja vapaasti, kuin katselemme 
kaunista kukkaa. Lääkärin kannalta voimme tämän jo nyt. Sääli- 
väisyys tekee kaiken siveäksi. Mutta tämä ei vielä riitä. Kukkaa 
emme katsele säälien, vaan iloitsemme siitä, koska se vasta on ter- 

84 



veyden täysi voima. Eikä tällainen kukka ole — juuri sekin 
luonnon viittaus — varsinaisessa merkityksessä ainoastaan „ alaston 
ruumis", vaan tämän ruumiin vaarallisin osa, nimittäin paljaastaan 
siitoselimet. — Sitä ei voi auttaa. Tummanpunainen ruusu, val- 
koinen kielo, kaino lilja ja polttava unikko ovat kaikki suuria 
selviä slltoselimiä. Emiö on naisen kohtu, joka odottaa hedel- 
möittymistä, heteet miehen siittimiä, joista siemen eriää. Kaikki 
kirjavat värit, tuoksu, mesi «houkuttelevat" kärpäsiä, mehiläisiä ja 
perhosia, jotka edestakaisin lennellessään toimittavat parituksen". 




Kuva 73. Pallonleikkijätär, Fidus. 



85 



Alastomuus ja taide. 

Taide on kaikkina aikoina ja kaikin voimin vastustanut ilimis- 
ruumiin verhoamista,! sen täydellistä salaamista kaikkien kat- 
seilta, loukkautumista sen alastomuudesta, esiintyköönpä se vaikka 
pikimustana yönä pimeässä huoneessa. Se onkin voinut säilyttää 
ainakin ne langat, jotka johtavat valoon, mutta ainoastaan hädin- 
tuskin välttänyt sen kohtalon, ettei siltä ole katkaistu tätä elämän- 
suonta. 

„Runoilijain ja ajattelijain" maassa on tätä pirullista tuumaa 
haudottu. Vuosi 1900 on se pimeä ihmiskunnan historian vuosi, 
jolloin »kirkollisista" piireistä esiteltiin uhatun siveellisyyden pelas- 
tamista tarkoittavan epämääräisen tunteen pakottamana Saksan 
eduskunnan hyväksyttäväksi niinkutsuttu Lex Meinze (Heinzen laki). 
Niinsanottu] taidepykälä oli lopullisessa muodossaan seuraava: 
»Vankeudella aina 6 kuukauteen tai rahasakoilla aina 600 
markkaan saakka rangaistaan se, joka allamainitulla tavalla levittää 
sellaisia kirjoituksia, kuvia tai julkipanoja jotka törkeästi »louk- 
kaavat hävyntunnetta" olematta siveettömiä: 

1) panee niitä näkyviin tai kiinnittää niitä liiketarkoituksessa 
yleisille kaduille, toreille tai muille yleisille liikepaikoille pahen- 
nusta herättävällä tavalla, tai 

2) antaa tai tarjoaa niitä lö vuotta nuoremmalle henkilölle 
maksusta. 

Joka yleisessä näyttelyssä, näytelmä- tai laulu- ja muissa huvit- 
telutilaisuuksissa herättää julkisesti pahennusta menettelyllä, joka, 
olematta siveetön, törkeästi loukkaa hävyntunnetta, rangaistaan 
vankeudella aina vuoteen tai rahasakoilla aina 4,000 mkaan saakka." 

Eikö se ole Ipöyristyttävää? Kaikki, mikä olematta siveetöntä 
»törkeästi loukkaa hävyntunnetta". Se on erinomainen määri- 

86 



telmä. Tavallisella kielellä jotenkin tähän tapaan: Kaikki, mikä 
siveellisestä ihmisestä on luonnollista, mutta johon joku siveelli- 
sesti ala-arvoinen henkilö liittää omia siveettömiä ajatuksiansa ja 
saa sen siten «hävyntunnetta törkeästi" loukkaavaksi, rangaistaan 
tämän henkilön ilmiannon johdosta. 

Siten saataisiin taide, todellinen taide, täydellisesti kapaloi- 
duksi, voimatta silti pois- 
taa alhaisia tekeleitä, joi- 
den tarkoituksena on vain 
aistien kiihottaminen. Mi- 
kään kielto ei voi lakkaut- 
taa tällaista alhaisesta itä- 
maisesta rahanhimosta joh- 
tuvaa roskaa, ellei kansaa 
kokonaisuudessaan ole kas- 
vatettu luonnolliseen tai- 
teelliseen ymmärrykseen ja 
siten kykeneväksi erotta- 
maan taideteoksen tusina- 
teoksista ja hylkäämään 
jälkimäisen. Mutta alasto- 
muuden verhoaminen ei 
voi koskaan valmistaa alaa 
taiteellisten pyrintöjen ko- 
hoamiselle, kauniiden, ja- 
lojen ja puhdasten muo- 
tojen ymmärtämiselle. Viat- 
tomuutta ei vahingoita alas- 
tomuus sellaisenaan, ei to- 
dellinen taideteos, vaan 
puoleksi verhottu, äärim- 
mäisiin rajoihin saakka tai- 
tavasti paljastettu kuva kiihoittaa himoa nähdä enemmän, herättää 
halun nostaa verho pois kokonaan. Ken tätä epäilee, katselkoon 
ja vertailkoon kuvia 74, 75, 76 toisiinsa. Ensimäinen on erityisen 
»vaarallinen ", sillä se on tahallinen, laadittu vartavasten eräiden 
sulouksien taitavan] esillepanon kautta kiihoittamaan aistillisuutta: 
eräs niitä kuvakortteja, joita elostelijat nykyjään ostelevat ja keräi- 




Kuva 74. l/Kiihdyttävä" lapsi." 



87 



levät joukottain. Myöskin kuvassa 75 esiytyy tämä tarkoitus vielä 
selvästi, vaikka kokonaan paljas rinta onkin poistanut osan „sala- 
peräisyyttä", kun taas kuvaa 76 ei voi pitää »pahennusta herättä- 
vänä", koska siitä ei ainoastaan kokonaan puutu kaikki »salatun 

kiihoitus", vaan nuoren ruu- 
miin siveä, kaunis asento 
vaikuttaa suotuisasti kau- 
neutta käsittävään mieleen. 
Tältä kannalta katsoen täy- 
tyy tarmokkaasti vastustaa 
taideteosten osittaista ver- 
hoamista, ja vaatia, että sekä 
mies- että naisruumiit esite- 
tään tulevaisuuden taideteok- 
sissa mitä jaloimmassa luon- 
nollisessa alastomuudessaan 
ilman tuota tavallista viiku- 
nanlehteä ja muita ripuk- 
keita, sellaisina kuin luonto, 
jota meidän on pidettävä 
arvossa ja kunnioitettava, ne 
meille tarjoaa. Jos Lex Heinze 
olisi tullut laiksi, ei se olisi 
ainoastaan kahlehtinut tai- 
detta, vaan se olisi myöskin 
tukahduttanut siemeneensä 
moralisen tajunnan viimeiset 
jätteet. Siveellisen aseman 
parantamista ei silloin enää 
luonnollisesti olisi käynyt 
ajatteleminenkaan, koska 
kaikki sitä tarkoittavat asian- 
mukaiset pyrinnöt olisi kiel- 
letty »pahennusta herättä- 
vinä", ja luonnollisesti myöskin tämä kirja. Siveysteeskentely ja 
tekopyhyys olisi silloin ehkä jo voinut herättää henkiin siveäin 
neitosten ja^siveystätien yhdistyksen, joka olisi ottanut huolekseen 
kaikkien »alastomain" pöydän- ja tuolinjalkojen pukemisen housuihin. 




Kuva 75. Kaunis rinta ja normali vartalo. 



Kun alastomuus olisi tullut kätköön ja tämän olisi siten ollut 
mahdotonta vaikuttaa kauneuden kannalta ihmisiin, olisi kauneu- 
dentunnon käsitteen ja mittakaavan 
luonnollisesti täytynyt oleellisesti 
supistua, jos ei kokonaan kuolla. 

,.Jos ei esimerkiksi", kirjoit- 
taa Bölsche »rakkauselämässään", 
«enää voitaisi koskaan nähdä nai- 
sen rintaa tai selkä- tai reisivii- 
voja julkisesti, avoimessa päivän- 
valossa ja vapaassa lihasliikkeessä, 
kadottaisi vihdoin silmä ja mieli- 
kuvitus kaiken voimansa käsittää 
niissä todellisen kauneuden tun- 
nusmerkkejä. Rakkausvalinta tu- 
lisi ihanteettomaksi, kadottaisi oh- 
jeen parhaasta, sopusointuisim- 
masta. Ja silloin alentuisi tietysti 
itse Jruumiinkauneuskin yksinker- 
taisen luonnollisen lain mukaan. 
Alaston saisi huomaamatta kuih- 
tua vaatteissaan kuten kurja tur- 
vattomin vanki pimeässä kopis- 
saan, ilman että rakkausvalinta 
voisi sitä auttaa." 

»Kaikkina tällaisina vaaran 
aikoina on taide, samoin kuin se 
kerran hankki rakkaudelle alasto- 
muusihanteen, koettanut sittem- 
minkin pelastaa tämän ihanteen 
kehityksen. Vaikka olisimme ve- 
täneet vaatteet korviin saakka ja 
vaikka olisimme ajaneet kaiken 
erotisen tykkänään niiden sisä- 
puolelle, heitti taide meidän kat- 
seltavaksemme ihka alastomia 

ihmisiä, vieläpä ilman varsinaista erotista tarkoitusta. Ja se asetti 
samalla tämän alastomuus-ihmisen ihanteen tajuntaamme, juurrutti 




Kuva 76. Ihanteellinen ruumis. 



89 



sen mieliimme juuri silloin, kun olimme elämässä melkein koko- 
naan kadottaneet sen. Vaikka ei alastomuuden todellisuutta ollut 
ympärillämme, täytti se pakostakin mielemme reunojaan myöten ja 
korkeamman todellisuuden ihanteilla. Alaston Aatami alkoi käydä 
tuntemattomaksi, ja sentähden ruokki taide meitä Praxitelen 
ja Michelangelon teoksilla. Ennen kaikkia kreikkalaiset ovat pelas- 
taneet meille kahdeksi vuosituhanneksi alastoman ihmisen niin 
kirkastetun kauniina, että meidän erotinen mielikuvituksemmekin 




Kuva 77. Neitosia ongella. 

voi aina saada siitä jotakin ravintoa ja pysyä siten toimintavoi- 
maisena." 

;,Ei ole salattava, että tällä taiteenkin avustuksella on ajan 
pitkään rajansa." 

,Juuri me nykyajan ihmiset olemme kaikesta taiteesta ja tai- 
teen kunnioituksesta huolimatta tässä suhteessa syvällä laineen 
pohjalla, eikä taideihanne ole suinkaan voinut meitä täydellisesti 
auttaa. Alastoman taideihanteen ja yhä umpinaisemman puvun 

90 



välisestä ristiriidasta onkin johtunut juuri meillä erikoistapauksissa 
välitön väkivalta ruumista vastaan." 

,Jos nykyjään riisuttaisiin suurempi joukko sivistyneitä naisia, 
niin näkyisi heidän ruumiissaan esim. nykyisen naispuvun vaatiman 
vyötäisten supistamisen ilmeisesti rumentavat vaikutukset. Vanhojen 
mestarien taiteellisin viivoin esittämä naisruumiin ihanne on siinä 
mitä törkeimmin väärennetty ja loukattu. Ja samalla on sisäelinten 
puserrus turmellut luonnon „ alkuperäisen käsialan" aivan mielet- 
tömään epäterveellisyyteen saakka." 

»Noilla moralin verhoamilla viehättävän kevään mailla on jo 
vanhoilta ajoilta saakka käytetty erästä kepposta: puku hyväksyt- 
tiin, mutta erotinen näyttäytymistarve muovaili sen sellaiseksi, että 
se vihdoin kuvasi mahdollisimman selvään alastoman alustan plas- 
tikan. Tämän kehityksen korkeimpana huippuna on lavalla esiy- 
tyjäin trikopuku. Mutta samansuuntaisia yrityksiä voidaan huo- 
mata siellä täällä kaikissa nykyaikaisissa naispuvuissa." 

;,Tämä alastomuuden jäljittely-yritys puvun avulla on johtanut 
sellaisiin onnettomiin erehdyksiin, kuin nykyinen keinotekoinen 
vyötäisten vääristely. Turmelemattomissa elävissä alastomissa samoin 
kuin alastomissa taideihanteissakin, kuten esim. Milon Venus-kuvassa 
tai Tizianin luomissa ovat rinta-, kylki-, lanne- ja selkäviivat aina 
perään saakka erinomaisen miellyttäviä. Nämä viivat olivat yhtä 
kauniit kuin erotisetkin. Puvun tuli siis jäljitellä niitä. Mutta jos 
mieli saada niistä edes jotakin näkyviin vaikkapa korjailtunakin, 
täytyi alla olevan alastoman ruumiin mukautua Prokuston vuo- 
teeseen. Kureliivi painoi polttavat kidutusrautansa lihaan, jotta 
vartalo ulkonaisesti edes jossakin määrässä saisi alastonta siveellis- 
erotista ihannetta muistuttavat hahmoviivat. Kun kangas on aivan 
sopimaton aine sellaiseen jäljittelyyn, ei toivottu tulos itse asiassa 
esiytynyt ulkonaisesti sen paremmin, kuin jonkunlaisena vertaus- 
kuvana, joten sitä yhä enemmän muovailtiin kuten mittausopillista 
kuviota, kunnes naisruumis oli vihdoin hiekkakellon muotoinen, 
jolloin viimeinenkin yhtäläisyys katosi. Ja tämän hiekkakellon, 
tämän ampiaisr uumiin tähden on todellista Iho-, liha- ja luu- 
alustaa elävältä kidutettu. Mutta siitähän ei kukaan ihminen 
välittänyt — koska sitä ei näkynyt." (Bölsche). 

Kirjassaan ,,Kultur des weiblichen Körpers als Grundlagen 
der Frauenkleidung", josta kuvat 12, 19, 20, 22, 17, 33, 58, 62,63 

91 



ja 74 ovat otetut, on professori Schultze Naumburgista esittänyt 
sangen vaikuttavia elävien henkilöjen valokuvia rääkätystä nais- 
ruumiista, jotka kauhistuttavat jokaista naisruumiin sopusointuisen 
kauneuden ystävää, ja määritellyt samalla taiteellisesti kauniin 
reformi-naispuvun perusteet, jota me kipeästi tarvitsemme. Hän 
osottaa, että luonnollinen ruumiinmuoto, väärentämättömän nais- 
kauneuden käsite, voidaan saavuttaa ainoastaan siten, että nais- 
puku muodostetaan aivan uudestaan ja vähennetään vaatetaakka 





Kuva 78. 



Kuva 7Q. Kuviteltakoon vieressä oleva 

jalo antikinen vartalo kureliiviin ; kuinka 

luonnoton vyötäisten puserrus ja lantioiden 

jyrkkyys olisi seurauksena. 



lantioilta siirtämällä se olkapäille, jotka miehilläkin kannattavat 
koko puvun. Niin kauan kuin lantioiden täytyy joko kureliiviä 
käyttäen tai ilman sitä kannattaa hameiden painoa, ei koskaan 
voida välttää nyörityksen vaikutusta pehmeissä, kaikelle puserruk- 
selle herkissä lanneseuduissa (katso kuv. 80), joten ruumis suoras- 
taan turmeltuu ja sairauksia syntyy. Väitös, että naisella ei ole 
ilman kureliiviä ryhtiä, on väärä. Kureliivi on kyllä surkastuttanut 
selkälihakset ja edistänyt ryhdittömyyttä. Mutta kun kureliiviä laa- 
jennetaan ja lyhennetään ja kun voimistelun avulla lasketaan ennen 



92 



rutistuneisiin verettömiin suoniin raikasta verta, kehittyvät ilhakset 
ennen pitkää taas sellaisiksi, että ne kykenexät täyttämään luon- 
nollisen tehtävänsä, samoin kuin lapsenkin selkälihakset vahvis- 
tuvat ilman tukea. Jos tahdomme naisruumiin suhteen saavuttaa 
kauneusihanteen, täytyy meidän ensin poistaa kaikki nykyisen 
muotipuvun virheet, ennen kaikkea kureliivi, jonka nykyinen tar- 
koitus on aivan selvä. Alkujaan rinnan pidättäjänä käytetystä 
naisten liivistä on kureliivi kehittynyt nykyiseen kokoonsa ja muo- 
toonsa. Rinnan ja sel- 
jan »tukeminen" on si- 
vuasia, pääasia sen si- 
jaan saada povi mah- 
dollisimman paisuneeksi, 
siis olemattoman täyte- 
läisyyden ja rehevyyden 
valheellinen esitys. Ku- 
reliivistä on siis tullut 
aivan tavallinen erotinen 
houkuttelukeino. Se koet- 
taa osottaa miehille rin- 
nat ja lantiot mahdolli- 
simman silmiinpistävästi, 
ylistää niitä heille. Sa- 
maa keinoa käyttävät 
keinottelevat tehtailijat 
suositellessaan huijaus- 
laitoksiaan »täyteläinen 
rinta", jotka ovat suo- 
rastaan terveydelle vahingollisia. Mutta siitä huolimatta on menekki 
erinomainen. Sentähden onkin naimatta main miesten kesken val- 
lalla se luulo, että naisen rintojen arvo lisäytyy koon mukaan, 
kun taas kureliivin alla on itse asiassa veltot, omaa ryhtiä vailla 
olevat rinnat, ja kureliiviä siis on pidettävä turmeltujen, tukemista 
kaipaavain rintojen tunnusmerkkinä. 

Jalkojen suhteen erehdytään samalla tavalla, mutta päinvastoin. 
Samalla kun pullistunutta, kureliivin tavattomasti suurentamaa 
povea pidetään toivottavan naiskauneuden merkkinä, samalla luul- 
laan, että jalkojen arvo nousee niiden pienuuden mukaan. Tämän 




Kuva 80. Hameennauhan lievät jäljet. 



93 



katsantotavan jDakosta ajetaan luonnollisen suuret, kauniit jalat 
huipukkaiksL kudotuihin sukkiin ja mahdollisimman pieniin ken- 
kiin, sekä puserretaan ne siten muodottomiksi möhkäleiksi. Sangen 
usein lienee jo nuoren aviomiehen, joka on ^ylpeillyt" lem- 
mittynsä „ siroista kengistä", vallannut pettymyksen ja vastenmieli- 
syyden tunne, nähdessään aivan käpertyneet jalat nääntyneine, 
kynsimäisine varpaineen ja ihoonkasvaneine kynsineen! Ja sitte 
käynti tuollaisilla, vielä lisäksi korkeakantaisilla kengillä! Joustavan- 
kauniin astunnan asemasta kulkevat naisemme vaaputellen kuten 
sorsat ja hanhet, joten heitä voidaankin ilman muuta pitää kiina- 
laisen naisen onnistuneina jäljittelijöinä, naisen, jota me niin mie- 
lellämme kuvittelemme raakalaistapojen orjattareksi. 





Kuva 18. Normali jalka ja kenkä. 



Kuva 82. Käpertynyt naisen jalka. 



Taide alkaa jo joutua vakavasti kärsimään tämän epäinhimil- 
lisen — kaikkialla raakalaiskansojen keskuudessa tuntemattoman — 
häpeällisen, julman naisruumisten typistelyn tähden. Kuinka paljon 
muodottomia olennolta lieneekään jo ^taidokkaasti" kannettujen 
pukujen verhossa, vaikka vain harvat arvostelijat sen huomaavat 
edes alastomissa, koska tottumus vaatetettuihin kureliivi-ihmisiin 
on hämmentänyt luonnollisen ruumiin kuvan. Ja mistäpä tulisi- 
kaan normali ruumiin käsitys, kun sellaisia tuskin enää on, eivätkä 
nekään valitettavasti asetu malleina nähtäviin? Niinpä onkin seli- 
tettävissä, että nyöritetyt olennot miellyttävät -kumpaakin sukupuolta, 
vieläpä että miehet enite ihailevat hoikkavyötäisimpiä — siis käp- 
ristyneimpiä — tyttöjä, kun sitävastoin terve, voimakas talonpoi- 
kaistyttö, jonka vartalo on luonnollinen, ei miellytä heitä, vaan he 



94 




95 



päinvastoin valitettavasti usein pilkkaavat ja ivaavat sitä. Onko 
tämä väärä maku henkisen kypsymättömyyden merkki? Tai onko 
sitä pidettävä »heikontuneen mieskuntoisuuden" ilmauksena, joka 
vaistomaisesti kääntyy siroon ja hentoon? Yksi seikka ainakin on 
varma. Uhrataan „muotijumalalle" ja hävitetään jalo naisen ruumis, 
koska Parisi on määrännyt, että ruumiin tulee toistaiseksi olla sen 
muotoisen. Ei luonnolla, vaan Parisilla on komentovalta! 

Ja jospa tässä edes olisi kysymyksessä ainoastaan oma ruumis, 
niin voitaisiin tuota »hiljaista alistumista välttämättömään kohta- 
loon", joka itse asiassa on oman tuhmuuden rankaisu, pitää san- 
karillisena itsekidutuksena ja kohottaa se lopulta uudenaikaiseksi 
martyriudeksi. Mutta myöskin jälkeläiset kärsivät tästä mielipuoli- 
suudesta eivätkä heikkoina raukkoina kykene henkisesti eivätkä 
ruumiillisesti kehittämään „rotua". Meissä on jo kaikissa enemmän 
tai vähemmän selvä esivanhempaimme järjettömyyden painama 
leima. Vielä on tosin, vaikkakin aivan viimeinen, aika kääntyä 
takaisin pelastamaan kansan voiman viimeisiä jätteitä. Tässä suh- 
teessa on meidän otettava vanhat kreikkalaiset esikuviksi. Heidän 
gymnasionsa olivat, päinvastoin kuin nykyiset väärin tätä nimeä 
kantavat laitokset, paikkoja, joissa harjoitettiin ruumiin voimain ja 
kauneuden hoitoa alasti suoritettavien harjoitusten avulla (gym- 
nos = alaston). Kuinka toisin on meidän opistojemme laita! Sen 
sijaan kun niiden tulisi kasvattaa kauniita, terveitä ja voimakkaita 
ihmisiä, antavat ne ruumiin kuihtua ja mielen kuivua. Opistoista 
lähtee joukko kapearintaisia rillineniä, joista tulee yliopistossa 
suurimmaksi osaksi pöyhkeileviä tappelupukareita ja hurjia oluen- 
juojia vajotakseen sitte viroissaan hämäriksi muoto- ja asiapaperi - 
ihmisiksi, jotka ovat yhtä kaukana hengen kuin ruumiinkin kehit- 
tämisestä. 

Jos mieli kehittää ihmisruumiin kauneutta yhä täydellisem- 
mäksi, jos mieli luoda «homo sapiens" lajista ihanteellinen »elävä 
taideteos", täytyy meidän ottaa muutamia^rohkeita askeleita. Meidän 
täytyy ottaa tajullinen „ihmisjalostus" hyvän asian palvelukseen. 
Nykyjään, jolloin puolisoa valitessa otetaan huomioon vain kas- 
vojen kauneus, komeat vaatteet ja »täysinäinen kukkaro", olemme 
vielä sangen kaukana tästä. Meidän tarkoittamamme aviollisen 
yhteyden ensimäisenä perusehtona on pidettävä koko ruumiin täy- 
dellistä terveyttä ja kauneutta. Mutta kuinka tämä on mahdol- 

96 



lista, kun naimisiin aikovat eivät voi kuvitella normaliruumista, 
eivätkä vaatia ja pitää arvossa sitä, samoin kuin he eivät myös- 
•kään ennen yhtymistään voi tutustua toistensa ruumiisiin siveässä 
alastomuudessa? On mahdoton vielä nykyjään vastata tähän tyy- 
dyttävästi, kun emme vielä 
ole kehittyneet siihen. Kysy- 
mys vaatii kuitenkin välttä- 
mättömästi ratkaisua ja saa- 
kin sen epäilemättä, kun nuo- 
riso kasvatetaan tarkoituksen- 
mukaisesti alasti, kuten jo 
nykyjään on yksityisissä per- 
heissä erinomaisella menes- 
tyksellä tehty. Se vaikuttaa 
sangen suotuisasti lasten lii- 
kuntoon, tuntoon, ajatuksiin, 
tahtoon sekä toimintaan ja 
herättää ennen kaikkea luon- 
nollisen, jaloja muotoja ta- 
juavan aistin, joka myöhem- 
min vaatii puolison valin- 
nassa myöskin sopusointuisan 
ruumiinrakenteen. Katsotta- 
koon vain kuvia 6, 57, 88, 
niin huomataan heti, että edes- 
sämme on alasti kasvatettuja 
lapsia, joiden koko olennossa 
on jotakin tavattoman viehät- 
tävää, suloisesti liikuttavaa, 
sanomattoman jaloa, minkä 
huomaa vielä selvemmin per- 
sonallisessa seurustelussa. 

Meidän on siis totuttava 
siihen ajatukseen, että avioliitto ei palvele ainoastaan itsekkäitä 
tarkoitusperiä, miehen ja vaimon yhteiselämää, vaan sen on tar- 
koitettava etupäässä jälkeläisiä, siis „jalostamispäämäärää". Meidän 
ei tule ainoastaan jatkua eteenpäin, vaan myöskin kehittyä ylem- 
mäksi. Kummankin aviopuolison on pantava parhaansa, luodak- 




Kuva 84. Antinous. (Neapeli, Kansallismuseo) 



R. Ungewitter, Alastomuus. 



97 



sensa »korkeampaa ja täydellisempää". Siittämisestä riippuu useiden 
sukupolvien onni tai onnettomuus. Nykyjään, jolloin jokaisen 
keuhkotautisen, sydänvikaisen, jokaisen sukupuolitautisen, juopon 
ja surkastuneen avioliitto samoin kuin tuo onneton toisiin rotuihin 
sekoittuminen on aivan vapaasti sallittu, ei tosin voi olla puhetta- 
kaan kauniiden, puhdasrotuisten, terveiden ihmisten suunnitel- 
manmukaisesta jalostamisesta. Avioliittoa, joka siittää kansalle 
sairaita, rumia lapsia, on pidettävä siveettömänä, »aviotonta" yhteyttä 

taasen, josta syntyy täysihmisiä, 
kauttaaltaan siveellisenä. Me 
vastustamme nykyjään terve)^tä 
ja kauneutta suorastaan rikok- 
sellisesti edesvastuuttomalla ta- 
valla, sen sijaan että meidän 
tulisi järkevinä olentoina tehdä 
voitavamme kohotaksemme 
ruumiillisesti, henkisesti ja sie- 
lullisesti (monistisessa, ei dua- 
listisessa merkityksessä) yhä 
korkeammalle sopusointuisen 
kauneuden huipuille. Kehite- 
täänhän puhtaita hevos-, koira-, 
lammas-, jopa sikarotujakin. 
Eläintenjalostaja pitää tarkan 
huolen siitä, että epäkelpoisat, 
rumat eläimet eivät saa siittää, 
ja sallii ainoastaan »rodunomai- 
sinten", täysimuotoisinten eläin- 
ten jatkua edelleen. Yhä kau- 
niimpain rotujen luomisesta 
maksetaan suuria palkintoja, 
mutta ihmiset — ne ovat tässä suhteessa huonompia kuin naudat. 
Tämä aate ei ole syntynyt turhista haaveiluista, vaan seisoo 
kehityshistorian vakavalla pohjalla, kuten jo nykyaikakin osottaa. 
Niinpä kertoivat jotkut sanomalehdet 1904 eräistä Permissä 
koillis-Venäjällä, suurtilanomistaja Raschatnikovinj tiluksilla viete- 
tyistä häistä: »Nämä häät kuuluvat erääseen huvittavain biologisten 
kokeiden sarjaan, joita mainittu tilanomistaja on tehnyt jo vuosi- 




Kuvä 85. Odottava. 



98 



kymmeniä. Hän on nimittäin erottanut suuren rahasumman kau- 
nisten itimisten jalostukseen. Hän koettaa näillä rahoilla hankkia 
siirtolaansa kauneimmat tytöt ja komeimmat nuoret miehet. Hän 
pitää työntekijöinään ainoastaan täydellisimpiä ja terveimpiä yksi- 
löitä, kauttaaltaan nuhteettoman kaunista väkeä. Näiden kesken 
hän puuhaa itsej avioliittoja koettaen saada yhteen sellaiset parit, 
joista on toivottavissa kauniimmat jälkeläiset. Siten hän on vähi- 
tellen luonut valikoidun kauneuden 
siirtolan ja on täällä ottanut tehtä- 
väkseen ihmisrodun parantamisen. 
Hän on jo naittanut 40 malliparia 
ja nämä ovat synnyttäneet toista- 
sataa todellakin erinomaisen kau- 
nista lasta. Pojat uhkuvat »voimaa 
ja kauneutta", tytöt ovat «viehättä- 
väisyyden ja sulouden" esikuvia. 
Kysymyksenalainen aviopari oli 
ensimäinen näistä hänen omien 
aatettensa mukaan jalostetuista ro- 
duista syntynyt pari, jonka hän liitti 
yhteen saadakseen uuden, kolman- 
nen ihanne-ihmispolven. Sulhanen 
on Vasiliev niminen talonpoika, 
nuorekkaan kaunis täydellinen Anti- 
nous (katso kuv. 84), morsian hur- 
maava 18-vuotias tyttö. Pari vietiin 
tilanherran omilla ajoneuvoilla kirk- 
koon ja sai häneltä myötäjäisiksi 
kauniin talon sekä runsaasti pelto- 
maata. Juhla-aterian kustansi tilan- 
herra ja kohotti maljan »hoitolais- 
tensa toiselle sukupolvelle". 

Samaa aatetta edustaa tri Villi- 
bald Hentschel vielä jyrkemmin teoksessaan ,;Mittgard, germanisen 
rodun uudistamistie". Tuskin on aavistettavissa, kuinka suuresti 
taidetta voitaisiin hedelmöittää, kun tarkoituksenmukaisesti jalos- 
tettaisiin kauniita ihmisiä saksalaisten ominaisuuksien pohjalla. 
Ainoastaan vanhassa Kreikassa tapaamme samanlaista, joka mei- 




Kuva 89. Vilvoittelu puron rannalla. 



Q9 



dän on siirrettävä tuleviin suhteisiin ja kuviteltava ajanmukaisesti 
germanilaistuneeksi. 

Vaikka emme voikaan kreikkalaisia pitää saksalaisen tunnon, 
ajatuksen, tahdon emmekä toiminnan esikuvina, jommoisina kui- 
vettuneet filologit valitettavasti esittävät sekä heidät että vanhat 
roomalaiset kouluissamme, niin ansaitsee tämä kansa kuitenkin 

ruumiinkehitykseen nähden mitä 
suurimman huomion, sillä ei mi- 
kään muu kansa ole alastivoimis- 
telun kautta saavuttanut saman- 
laisia tuloksia. Sentähden ei myös- 
kään mikään kansa ole tällä tavalla 
toteuttanut niin kaunista raumillli- 
sen kehityksen sopusuhtaisuutta eikä 
jättänyt jälkimaailmalle niin paljon 
eteviä taideteoksia, kuin kreikka- 
laiset. Heidän ruurniinkehittämisen 
työpajoissaan ei muodostettu ainoas- 
taan poikia, nuorukaisia ja miehiä, 
vaan naisetkin ottivat ainakin dori- 
laisissa valtioissa uutterasti osaa 
ruumiin jalostamiseen. Myöskin 
Spartan siirtolassa Kyrenessä pani- 
vat tytöt toimeen kilpajuoksuja ja 
voimistelukilpailuja, katselivat nuor- 
ten miesten harjoituksia, ja gym- 
nasiossa käyminenkin oli naiselle 
arvokasta. Kios-saarella nähtiin nei- 
tosten ja nuorukaisten yhdessä 
kilpailevan gymnasioissa ja juoksu- 
radoilla alasti. Voimisteluharjoi- 
tusten ohella suosivat lainsäätäjät 
tanssia kasvatuskeinona, yksinpä 
ankara Lykurgos vaatii alasti- 
tanssia nuorukaisille ja neitosillle yhdessä, jotta he tottuisivat toi- 
seen sukupuoleen. Samoin sanoi kreikkalainen viisas ja lainsäätäjä 
Solon skytiläiselle Anacharsis'elle: „Me annamme nuorisomme 
harjoitella alasti, jotta heidän ei tarvitse hävetä ruumistaan.'' 




Kuva 87. Hebe Canovasta. 



100 



Kun tarkastelemme hyvää kreikkalaista kokoelmaa, huomaamme 
tässä suhteessa kaksi seikkaa. Nämä ihmeellisen, vapaan ja itse- 
tietoisen käytöstavan ihmiset eivät tunteneet sielun ja ruumiin 
välistä epäsointua. Tuskin tiedämme, kumpi on jalompi, tuoko 
ruumis vai liikkeissä ilmenevä sielu. 




Kuva 88 10-vuotisen tytön dekorativinen olento. 

»Tästä terveestä, luonnollisesta elämästä ammensi kreikka- 
lainen taide ravintonsa. Ei raaka ilmasto eivätkä ruumiilliset 
heikkoudet pakottaneet Kreikan silloisia asukkaita verhoamaan 
ruumistaan puvuilla. Ja se oli luovan taiteen ensimäinen perus- 
ehto. Taiteilija voi alituisesti nähdä ja vertailla alastoman ruu- 

101 



miin mitä täydellisimpiä eri muotoja. Alituisen silmän harjoi- 
tuksen avulla voi silloinen taiteilija siis luoda ihannekuvia, joiden 
toteuttamiseen oli käytettävissä runsas valikoima mitä kauniimpia 
malleja. Mutta myöskin hänen yleisönsä, koko silloin elävä ihmis- 
kunta, näki alastoman ruumiin joka päivä ja tunsi sen, joten tai- 
teelliselta suoritukselta' voitiin vaatia paljon enemmän ja se voi 
saavuttaa paljoa asianmukaisemman tunnustuksen, kuin nykyisen 
yleisön, joka ei tunne ihmisruumista." (Stratz). 

Vanhat germanitkin käyttivät ase- ja metsästysharjoitusten 
ohessa alastitanssia miekkojen ja keihäiden välissä. Tacituksen 
kertomuksen mukaan olivat germanilaiset miehet ja naiset kaut- 
taaltaan voimakasta, kaunista] väkeä, joka veti vertoja kreikkalai- 
sille. Jos nykyajan kummankin sukupuolen ihmiset näkisivät äkkiä 
itsensä alastomassa surkeudessaan, täytyisi heidän käsittää, minkä- 
laisiksi poloisiksi, kuinka rumiksi me olemme tulleet pukukotelois- 
samme, aivan kuin itäneet perunat kellarin pimeydessä. 

Meidänkin taiteemme on siis ammennettava elämästä, liikkeestä 
jos se tahtoo kohota ylöspäin. Alastivoimistelu on se tie, jolle 
on astuttava, ja siihen tarkoitukseen ovat ilmakylpylät aivan kuin 
luodut. Taiteilija ei voi paikoillaan istuvissa mies- ja naismal- 
leissa käsittää eikä oppia ymmärtämään viivojen kauneutta (kuva 74) 
joka useille jää koko elämän ijäksi salaisuudeksi, koska se voidaan 
huomata ainoastaan vilkkaasti liikkuvissa ihmisruumiissa. Liikku- 
vain ruumiinmuotojen luonnollinen, todellinen siveä kauneus voi 
herättää ei ainoastaan taiteilijassa, vaan jokaisessa luonnollisesti 
ajattelevassa ja tuntevassa ihmisessä ylevän tyydytyksen tunteen, 
sillä sopusointuisesti kehittynyt ruumis luo katsojaan siveellisen 
vapauden ja taiteellisen kauneuden vaikutuksen. Epäilemättä on 
tuo nykyjään jo huomiota herättävä alastivoimistelu ei ainoastaan 
vaikuttava mitä suurimmassa määrässä hedelmöittävästi taiteeseen, 
vaan se on myöskin aiheuttava kaunisten esikuvain jäljittelyn kautta 
yleisen järkevämmän ruumiinhoidon ja siten keskimäärä-ihmisen 
kohoamisen. Mukavamman vaatetuksen ja lisäytyväin voimistelu-, 
urheilu- ja muiden ruumiinharjoitusten seurauksena onkin jo mies- 
sukupuolen keskimääräinen ruumiinrakenne parempi kuin nais- 
maailman. Kauniit, normalirakenteiset, lihaksiltaan hyvin kehitty- 
neet atletimumiitkaan eivät ole harvinaisia, joten taiteilijat kyllä 
voivat tässä suhteessa päästä oikeuksiinsa. Sitävastoin on sangen 

102 



vaikea saada kauniita „nyörittämättömiä" naispuolisia malleja. Ja 
ne harvat aivan hyvät, joita silloin tällöin ,; keksitään", eivät ole 
useimpain taiteilijain saatavissa. Kummallisten siveys- ja tapa- 
käsitteiden tähden tapahtunee tuskin koskaan, että »todellinen kau- 
notar", tarjoutuu taiteilijalle, kuten aikoinaan tuo etevämmyytensä 
tunteva rouva Charlotte Fossetta tarjoutui malliksi kuuluisalle 
mestarille, -kuvanveistäjä Dauneckerille, jotta hän voisi luoda kuu- 




Kuva S9. Ariadne. 

luisan »Ariadnen" (Frankfurt am Mainissa). Emmehän voi odot- 
taakaan, että niin kauan kuin naisemme keskenään häpeävät alas- 
tomuuttaan, nuo harvat kaunismuotoiset, kauneutensa tuntevat aset- 
tuisivat sisartensa esikvuiksi vaikkapa vain ilmakylvyissä. Ja kum- 
minkin: tuskin lienee parempaa kasvatuskeinoa, kun kaunisraken- 
teisen ruumiin näytteille asettaminen. 

Miesmaailmassa on tämä käsityskanta jo voitettu, ja vapaa- 
ilmavoimistelussa voidaan tehdä runsaasti havaantoja sekä jälji- 
tellä. Moni nuori ja kypsyneempikin mies on tämän johdosta 



103 



ryhtynyt tajullisesti kehittämään liian aikaisin ,depoon" asetta- 
maansa, jäykistynyttä ja kaikin puolin laiminlyötyä ruumistaan. 
Nykyjään on monta eri järjestelmää, jotka tarkoittavat ruumiin 
kehitystä terveyteen ja voimaan sekä käyttämättömyydestä surkas- 
tuneiden lihasten vahvistamista ja jäykistyneiden jäsenten notkista- 
mista. Tässä suhteessa on Sandowin järjestelmä saanut jo paljon 
aikaan. Tähän Ne\v-Yorkilaisen professori Attilan keksimään ja 
Eugen Sandowin kehittämään järjestelmään kuuluu joukko harjoi- 
tuksia keveillä painoilla 
(alkupaino 5 naulaa mie- 
hille), jotka ovat valikoidut 
siten, että kaikki ruumiin 
lihakset joutuvat vuorotel- 
len jännitys- ja lepotilaan. 
Harjoituksia lisätään joka 
päivä, joten toivottu kor- 
keus saavutetaan kuukau- 
den kuluttua ja jatketaan 
sitte sellaisena vähintään 
puoli vuotta, jolloin taas 
aletaan raskaammalla pai- 
nolla pienimmästä harjoi- 
tusmäärästä ylöspäin, kun- 
nes on päästy ky mm en - 
naulaisiin painoihin kum- 
massakin kädessä, jota ylem- 
mäksi ei liikarasituksen pe- 
losta olisi mentävä. Vähit- 
täin tapahtuvan lisäytymi- 
sen kautta tottuu ruumis helposti kuin leikkien tähän terveelliseen 
jokapäiväiseen työhön ja jo lyhyen ajan kuluttua tunnetaan miel- 
lyttävää lisäytynyttä nuorekkuutta ja jäntevyyttä. Lihakset esiytyvät 
vähitellen yhä selvemmin ja alkavat pyöristyä, koko ruumis ojentuu 
ja avartuu, ja »uutta elämää" virtaa veltostuneisiin jäseniin. Voi- 
makkaasti suoritettuun lihasjännitykseen on yhdistettävä syvä hen- 
gitys, vieläpä siten, että jokaiseen ojennukseen liittyy sisään- ja 
jokaiseen koukistukseen w/öshengitys. Lisäytyneellä tahdonlujuu- 
della voidaan lyhyessä ajassa saada verrattain sopusointuinen ruumis 




Kuva 90. Heikko lihasrakenne harjoitusten alussa. 



104 



katso kuv. 86 ja 87). Parhaana todistuksena ovat seuraavat mit- 
taukset: 





Tammik. 1 p. ]904. 


Marrask. 15 p. 1904. 


Kaula 


35 


cm. 


36 


:m. 


Olkavarsi 


28 


;; 


29 


); 


Rinta 


84-90 


II 


841/2-91 


)( 


Vyötäiset 


73 


II 


76 


); 


Lantio 


79 


II 


81 


;; 


Reisi 


45 


II 


47 


II 


Polvi 


33 


II 


34 


II 


Pohje 


33 


II 


34 


II 


Nilkka 


211/2 


II 


211/2 


II 


Käsivarsi 


24 


II 


25 


II 


Ranne 


16 1/2 


II 


161/2 


II 



Paino 54 1/2 kg. vaatteitta. 
Pituus 159 cm. 
Ikä 36 vuotta. 

Mitat ovat kirjoittajan omasta ruumiista, ja osottavat ne 10 1/2 
kuukauden harjoitusajalla 1—3 cm. lisäyksen yksityisissä lihaksissa. 
Valitettavasti ei mittausta ole toimitettu aikaisemmin, varsinkin 
harjoitusten alussa toukokuulla 1902, jolloin erotus olisi vielä suu- 
rempi. On selvää, että harjoitukset ovat suoritettavat heti herättyä 
alasti avonaisen ikkunan ääressä ja mieluummin suuren kuvasti- 
men edessä, jotta voidaan nähdä yksityisten lihasten liikkeet, joten 
henkikin saa mieluisaa toimintaa. Näitä Sandowin harjoituksia ei 
voi kyllin lämpimästi suositella kaikille istuallaan työskenteleville 
henkilöille, taiteilijoille, tiedemiehille, kirjailijoille, opettajille, virka- 
miehille, kauppiaille j. n. e. 

Paitse Sandowin järjestelmää ansaitsee jo mainitun J. P. Miil- 
lerin ,,/Vlinun järjestelmäni" huomiota, vaikka sekin perustuu San- 
dowin järjestelmään, jota Miiller on aikaisemmin vuosikausia seu- 
rannut. Paras on yhdistää molemmat järjestelmät siten, että San- 
dowin harjoituksiin, joiden lukua voidaan vähentää neljännellä 
osalla, liitetään Miillerin /?/^/"ö/;z^harjoitukset. Koko ruumiin voi- 
makas pyyhiskely paljain käsin ja määrätyllä tavalla, joka muis- 
tuttaa hieromista, kiihoittaa erityisesti ihon toimintaa. Nämä har- 
joitukset tulee vain suorittaa hitaasti, ei niin nopeasti, kuin Miiller 

105 



määrää. Nämä molemmat ruumiinkehitys-iärjestelmät yhteydessä 
kaikinpuolisen alastivoimistelun (ei pölyisissä voimistelusaleissa eikä 
voimistelupuvuissa) kanssa johtavat välttämättömästi ihmisruuman 
kauneuden arvossapitoon ja muuttavat turmeltuneen makumme 
kauneusaistiksi, saattavat meidät ymmärtämään taidetta ja viljele- 
mään sitä, antaen siten koko elämällemme korkeamman sulouden. 
Edellä on alastivoimistelu osotettu varsinaiseksi keinoksi ruumiin 
„ kauneuden ja voiman" kehityksessä, eikä ole puhuttu atletikasta, 

jonka harjoittajain ai- 
noana harrastuksena on 
nostaa mahdollisimman 
raskas paino ja voittaa 
vastustajansa. Tämä on 
hyljättävää, sillä se sekä 
vahingoittaa liikarasituk- 
sen kautta ja synnyttää 
jonkunlaista yksipuoli- 
suutta, että myöskään ei 
kehitä kaikkia ruumiin- 
osia sopusointuisesti. 
Poikkeuksia tosin on, 
mutta sellaiset atletit 
harjoittavat pääasialli- 
sesti kevyttä voimistelua. 
Kuuluisa poikkeus 
on m. m. Lionel Strong- 
fort (katso kuv. 8 ja 92), 
jota nykyjään on pidet- 
tävä maailman kaunis- 
niumiisimpana atletina ja on tasasuhtaisen ruumiin suoranainen 
ihanne. Hän on pääasiallisesti harjoitellut professori Attilan (myö- 
hemmin Sandovin) kevytpaino-järjestelmän mukaan sekä tavallisen 
voimistelun avulla. Strongfort seuraa kaikissa suhteissa järkevää 
elantotapaa, elää terveysopin vaatimusten mukaan ja välttää mah- 
dollisimman tarkoin kaikkia nykyajan hermokiihoitus-keinoja. Hän 
tahtoo olla ja pysyä maailman kaunisrakenteisinna ja terveimpänä 
atletina sekä omistaa sen ohella jättiläisen voimat ja kestävyyden. 
Hän voimistelee 136 naulan painoisella rautatangolla, nostaa suo- 




Kuva 91. Kolmen ja puolen vuoden harjoitusten perästä. 



106 



ralla kädellä 150 naulan painoisen ihmisen, heittää hänet toiseen 
käteen ja paneutuu maata pitäen taakkaansa yhä suoralla kädellä 
ja nousee vihdoin saman painon kanssa ylös. Kauniin ruumiinsa 
tähden on Strongfort maalarien ja kuvanveistäjäin alituisena mal- 
lina, joten hän on päiväkaudet alasti nauttien siten ilman ja valon 
vaikutusta. Esikuvana hän epäilemättä vaikuttaa sangen paljon 
kuvaamataiteisiin ja on siten ruumiinhoidon kannustin. 

Samalla kun koko 
ruumis kehittyy todella 
voimakkaaksi ja kauniiksi, 
tulee »alastomuus" myös- 
kin parantajaksemme hen- 
kisessä suhteessa. Sillä 
kaunis sielu voi asua ai- 
noastaan kauniissa ruu- 
miissa samoin kuin myös- 
kin jalo henki muodostaa 
ruumiin kuvansa mukaan. 
Siten katoaa „toimisto- 
ihmisen" perusmuoto, jon- 
ka Miiller kuvaa seuraa- 
valla sattuvalla tavalla: 

»Nuoruutensa päivi- 
nä jo hartiat kumarassa, 
olkapäät ja lantiot vinos- 
sa, kalpea, kammattu ja 
rasvattu; ohut kaula pis- 
tää esiin kauluksesta, jota 
normaali mies voisi käyt- 
tää rannikkaana, keikari- 
mainen uusmuotisin puku liehumassa piipunvarsien ympärillä, 
jotka kuvaavat käsiä ja jalkoja. Vanhempana on hän vielä sur- 
kuteltavampi: muotia hän ei voi enää seurata, koska hänen täytyy 
elättää perhettä, katse on eloton, ruumis on joko vielä enemmän 
kuivunut kokoon tai pöhistynyt, rasvainen, väritön, ympärillään 
vanhojen paperien, härskiytyneen ihorasvan ja haisevan hengityk- 
sen lemu." 

Mutta ei siinä kyllin. Tuo olento on illalla ravintolassa tur- 




Kuve 92 Lionel Strongfort. 



107 



hanpäiväisessä, hengettömässä lörpöttelyssä täysi oluthaarikka tai 
viinilasi edessään, silloin tällöin jäykin katsein kulauttaen siitä toisen 
käskymuotoisen sanan „ kippis" johdosta syviä siemauksia, nauraa 
hohottaen toveriensa jutuille ja sukkeluuksille, lyöden nyrkkiä pöy- 
tään, että lasit helisevät. Ohimennen syytetään Jumalaa, maailmaa 

ja kovaa kohtaloa tahtomattakaan 
todenperään aluksi parantaa itseänsä, 
poltetaan tuprutellen kuin savu- 
torvi, ja turmellaan siten yhä lisää 
muutenkin painostavaa, haisevaa, 
myrkyllisten kaasujen täyttämää il- 
maa. Tuollainen alkoholiin, tupak- 
kaan ja peliin rahansa sekä tervey- 
tensä uhraava »mallikelpoinen" mies 
tahtoo vielä olla »sivistysihminen"! 
Voisiko tätä uskoa todeksi kansan 
keskuudessa, joka ylpeästi kutsuu 
itseään „runoilijain ja ajattelijain" 
kansaksi? Huolimatta läheisen, pa- 
remman tulevaisuuden valoisista toi- 
veista ei voida torjua painostavaa 
tunnetta: voiko mikään valistustyö 
yleensä poistaa tuon yleisesti leven- 
neen välinpitämättömyyden, typeryy- 
den, veltostumisen, ennakkoluulot, 
ajattelemattoman alistuvaisuuden, sai- 
raloisen moralin ja kauhistuttavan 
siveettömyyden siinä määrässä, että 
kansamme enemmistö löytää sen 
tien, joka vie korkeampaan kehityk- 
seen? Ei voida kieltää, että koko 
elantotapa, varsinkin ravitseminen, 
on vaipunut samalle alhaiselle kan- 
nalle, kuin nykyinen siveyskin. Kuinka voidaan vielä edellyttää 
luonnollisia aistimuksia sellaisten nurinkuristen, siveyskäsitteiden 
vallitessa, jotka ovat johtuneet luonnollisten tunteiden kadottami- 
sesta? Eikö päinvastoin meidän koko elämämme kaikkine laitok- 
sineen täydy olla luonnottomuuden ja rodun huonontumisen 




Kuva 93. Myöskin „taide"-teos. 



108 



heiastus ja vaikuttaa epäedullisesti turmeltumattomiin ihmisiin? 
Selvää on, ettei meidän nykyinen taiteemme ole voinut pelastua 
tästä. Sekin on joutunut harhateille, koska se merkitsee kauniiksi 
viheriän taivaan ja sinisen niityn tai nyöritetyn naisen ruumiin 
kulmikkaine, esiinpistävine lanteineen, kuten kuva 93 osottaa, taide- 
teos, joka oli muutamia vuosia sitte näytteillä Parisin salongeissa 
ja saavutti suuren huomion. 
Vielä pahempi on, että tällaiset 
»/taideteokset" saavat vielä näyt- 
telyissä palkintoja ja siten näyt- 
tävät arvostelukyvyttömän jou- 
kon silmissä ihanteellisilta taide- 
luomilta, joita he käyttävät oh- 
jeenaan arvostellessaan kaikkia 
sellaisia kysymyksiä, ja luovat 
siten kauttaaltaan vääriä käsit- 
teitä. Voidakseen oikein arvos- 
tella taideteosta ei tarvitse tun- 
tea käytettyä tekotapaa, ei tar- 
vita edelläkäynyttä värivaiku- 
tusten tutkimista, eipä edes 
taiteellista opetusta, vaan siihen 
riittää turmeltumaton luonnol- 
linen aisti, joka perustuu vä- 
littömään vapaassa, puhtaassa, 
ihmiskäden turmelukselta sääs- 
tyneessä luonnossa tehdyistä 
havaannoista johtuvaan kat- 
santotapaan. Missä taide ei 
ammenna tästä valtavan luon- 
non lähteestä, tai missä taitei- Kuva 94. Pallonlelkkijä. Valter Schott Berlin. 

lija liittää luonnolliseen kuvaan 

oman synkän mielialansa tai sairaloisuutensa leiman, siellä ei voida 
enää puhua todellisesta taiteesta, vaan ainoastaan jonkun väsähty- 
neen ihmisen oikun ilmauksesta. Älköön ymmärrettäkö väärin. 
Taiteilija panee ja hänen on pantava taideteokseen öma/' tunteensa 
hänen sielunsa tulee puhua meille hänen teoksessaan, ja meidän 
täytyy taideteosta katsellessamme keksiä hänen ajatuksensa ja koe- 




109 




K uva 95. Luonnonlapsia, pienennetty jäljennös Fidusen paperilaukusta. 

tettava syventyä siihen. Mutta näin voi käydä ainoastaan silloin, 
kun »luonnollisesti arvosteleva katselija myöskin löytää ruumiilli- 
sesti sekä henkisesti terveen taiteilijan luonnollisen tunnelman ja 
tuntee siten sopusointua, myötätuntoa, joka voi perustua ainoas- 
taan mitä täydellisimpään sielulliseen sopusointuun. Tällaisten 
samanlaisten luonnollisten aistimusten yhtymisen puutteessa ja 
hermostuneiden ihmisten sairaloisen yleisen hempeämielisyyden 
johdosta ei olekaan ihme, että todelliset taideteokset ovat aivan 
harvinaisia, ja että ala-arvoisten, luonnottomain tuntemusten aiheut- 
tamat monet tekeleet kylläkin yleensä »miellyttävät", mutta eivät 
tyydytä »luonnollisesti" tarkastelevaa katselijaa, vaan vaikuttavat 
useimmissa tapauksissa! häneen vastenmielisesti. Tämä aistihäiriö 
johtuu, samoin kuin muotihulluuskin, luonnollisten havaantojen 
puutteesta. Meidän täytyy luopua keinotekoisesta, verhotusta, sekä 
palata takaisin kahleettomana vapaaseen luontoon siten, että toteu- 
tamme ennen kaikkea alastomuuden ja asetamme sen oikeuksiinsa. 
Taiteilijan on opittava luonnosta. He eivät voi päästä oikeuk- 
siinsa istuallaan kököttävien mallien avulla, vaan yksistään liik- 
keellä olevan, päiväpaisteisessa luonnossa täysin vapaana elelevän 
ihmisruumiin avulla. Harvat ovat ne, jotka ovat tälle tielle astuneet. 
Ensi sijalla niiden joukossa, jotka ovat rikastuttaneet elämäämme 
kauneuden ja todellisuuden avulla, on mainittava etenkin Fidus, 
joka on lahjoittanut meille kokonaisen sarjan kaunisten ihmisten 



110 



mitä ihanimpia kuvia kauttaaltaan luonnollisen käsityskantansa ja 
nähdyn menestyksellisen käyttämisen ilmauksina. Fidus on am- 
mentanut itse lähteestä. 

Vilhelm Spohr kirjoittaa tutkielmassaan »Fidus und seine 
Kunst" (Fidus ja hänen taiteensa): „Ei ollut ainoastaan sattuma, 
että nuorukainen Fidus joutui maalari Diefenbachin oppilaaksi, 
vaan se johtui siitä, että Fidus ymmärsi hänen määräyksensä tar- 
koituksen, hänen kohtalonsa. Karl Vilhelm Diefenbach oli kah- 
deksakymmenluvun lopulla asettunut 
Miinchenin läheisyyteen merkilliseen 
pääleiriinsä ja eli siellä seurueineen 
puoleksi florentinilaisessa tarumaisessa 
ylellisyydessä, puoleksi katumuksenteki- 
jän kohtuudessa. Vaikka Diefenbach ei 
ollutkaan piirtämisen eikä maalauksen 
mestareja, vaikutti hän kuitenkin syvästi 
nuoreen oppilaaseensa reformatorisesti 
ja apostolisesti esittämillään aatteilla, 
joiden kaikki ulkonaiset elämämuodot 
huokuivat olympolaista vapautta, ja 
Fidus saavutti siellä nuo elävät havaan- 
not ihmisestä, joita ei koskaan voida 
saavuttaa mallitutkimusten avulla. Die- 
fenbach-piirissä, joka oli julistanut so- 
dan »valheellista" sivistystä vastaan, 
voitettiin alastomuuden kammo, ruu- 
miin ja jäsenten ihmeellinen kieli osotti 
siellä, että se voi olla myöskin sielun 
kieli. Tämän ajan arvokkaimpina he- 
delminä on pidettävä nuo monet harjoitelmat ja kuvat, joissa 
Fidus esittää meille ihmisen aikaisimmassa nuoruuudessaan (kuva 
95); hän tarkasteli mestarinsa lapsia ihanassa vapauden elämässä, 
lapsen luonto avautui hänelle vapaana kaikesta pakosta, ja hän 
jäljitteli sen luonnollisuudessa, joka vaikutti vapauttavasti, kun ei 
oltu kautta vuosisatojen osattu luoda melkein mitään muuta, kuin 
Rafaelin ainaisia jäljennöksiä, noita tunnetun madonnankuvan pul- 
leaposkisia enkeleitä. Olihan tosin suuriakin, tuosta kaavamai- 
sesta jäljittelystä vapaita taiteilijoita, mutta minusta tuntuu, että 




Kuva 96. Stephan-suihkulähde 
Karlsruhessa. 



111 



Fidus- osasi paremmin kuin kukaan kuunnella lapsenluonnon 
salaisuuksia." 

„Fidus'en alastomat olennot ovat kauniita, alastomia, siveitä 
sieluja, jotka puhuvat meille ja täyttävät meidät riiljaisella, mutta 
syvällä häpeällä omien turmeltuneiden sielujemme tähden." Ainoas- 
taan takapajulla oleva katselija voi välttää hänen alastomissa olen- 
noissaan asuvan viehättäväisyyden vaikutuksen. Ken ei tunne sitä, 
hän osottaa siten selvästi, ettei hän voi aavistaakkaan liikettä kuvaa- 
vain puhdasten viivojen lumoavaa suloa, joiden löytäjänä, keksi- 




Kuva 97. Palma Vechion Lepäävä Venus (Dresdenin kokoelmassa). 

jänä tai innostuneena esittäjänä Fidus on pidettävä. Sentähden 
meidän täytyy pitää häntä, joka on runsaasti hedelmöittänyt uuden 
luonnollisen taiteen suuntaa, ihmisten kasvattajana, joka ohjaa 
meidät kaikkien pikkumaisten ennakkoluulojen ja ahdasmielisyyden 
ylitse ja osottaa meille tien todelliseen, puhtaaseen, siveään alasto- 
muuteen, jaloon ihmisihailuun. Kirjojen kuvitukselle on sangen 
tärkeää, että Fidus antautui siihen, joten se on viime vuosina 
saanut tykkänään saksalaisen tai germanisen leiman. Tätä tietä 
on jatkettava, jotta katsantotapamme kirkastuvat ja kypsyvät todel- 
liselle taiteelle." 

Kun Karlsrnhen porvarineuvostossa oli v. 1904 kysymys 



112 



uuden Stephan-suihkulähteen kustannuksista,, niin lausuihan van- 
holHisten johtaja paheksuvansa sen alastomuutta. Hyväntahtoisen 
leikillisesti on taiteilija, professori Billing sittemmin hakannut kiveen 
mainitun herran erittäin onnistuneen kuvan, vieläpä aivan vasta- 
päätä tuota keskellä pylväistöä graniittijalustalla seisovaa alastonta 
jättiläis-pronssipatsasta, joka kuvaa saksalaista, kahdesta ruukusta 
suureen altaaseen vettä kaatavaa tyttöä. Siten täytyy hänen samoin 
kuin kaikkien muidenkin kolmes- 
satoista pylväässä olevan arvoisan 
kaupunginisän, jotka kaikki vala- 
vat suustaan vettä, lakkaamatta 
katsella alastonta naista. Sattu- 
vammin voisi tuskin tuoda esiin 
nykyaikaista siveydellistä katsanto- 
kantaa. Mutta siinä on vielä nurja 
puolensakin — kuulkaa ja ihme- 
telkää — kauniin sukupuolen esit- 
tämä vastalause! 

Nämä jättivät syksyllä 1905 
maistraatille seuraavan kirjelmän: 

»Allekirjoittaneet Karlsruhen kau- 
pungin rouvat ja neidit lausuvat jyrkän 
vastalauseensa naisellista kainoudentuntoa 
loukkaavaa Stephantorin suihkulähdettä 
vastaan. 

Meitä syvästi loukkaa, että se on 
yleisellä torilla, ihmisten keskuudessa, 
joilla ei yleensä ole taiteellista käsitystä, 
vaan huomaavat ainoastaan sen kyynilli- 
syyden, että alaston nainen on asetettu 
miesten kuvien keskelle, ja vaivaavat 
ohikulkevia huonoilla sukkeluuksillaan. 

Varsinkin loukkaa meitä äitejä, että lastemme täytyy koulumatkoillaan usein 
nähdä ja kuulla sellaisia asioita. Me pidämme sitä kasvavan nuorison säädylli- 
syyden ja hävyntunteen turmelemisena. 

Rohkenemme toivoa,; että' arvoisa kaupunginneuvosto osottaarnyt ja vast'- 
edes monumentalisissa rakennuksissaan meidän kunniantunnollemme asianmukaista 
huomiota." (3468m rouvan ja neidin allekirjoitukset). 




Kuva 98. Sopusointuisesti kehittynyt ruumis. 



Mutta tästä ei ollut toivottua tulosia, vaan valittajattaret päin- 
vastoin kärsivät loistavan tappion, sillä kaupunginneuvosto päätti 



R. Ungewitter, Alastomuus. 



113 



jättää kirjoituksen liuomioonottamatta, koska Stephan-lähteellä (kuva 
74) ei sen mielestä »ole sellaisia ominaisuuksia, että ne loukkaavat 
Msiveydentunnetta", kun sitä katsoo siveellisellä mielellä." 

Tämä vastaus sattuu paikalleen, sillä se osottaa, että kuva- 
patsas itsessään ei ole »loukkaava", vaan näyttää loukkaavalta 
ainoastaan siveettömäin tai siveellisessä suhteessa ala-arvoisten 
katselijain silmissä, kun he ovat sen — tosin vain mielikuvitukses- 
saan — saastuttaneet siihen Uittamillaan omilla likaisilla ajatuk- 
sillansa. 

Mitä on siis tehtävä tällaisten surullisten siveellisten käsitteiden 
johdosta? Onko meidän ehkä poistettava tai peitettävä kaikki 




Kuva 99. Risuisessa metsikössä; sandaalit jalkaan. 

taideteokset, ottaaksemme huomioon näiden vähemmistönä olevain 
turmeltuneiden (luonnottomain) ihmisten mielen? Ei! 

Meidän on esitettävä julkisissa taideteoksissa alastomuutta vielä 
enemmän kuin tähän saakka, jotta jokainen voi tulla vakuutetuksi 
niiden siveellisestä puhtaudesta ja tottua järkevämpään katsanto- 
tapaan. 

Vasta sitte, kun vaatteitta olevaa ihmistä ei pidetä alastomana, 
vaan luonnollisena, vasta sitte lakataan alastomuuden esityksessä 
näkemästä siveellisesti loukkaavaa, ja »silloin on tullut sekin aika, 
jolloin taide on kypsynyt esittämään alastoman ihmisen luonnolli- 
sena. Tähän saakka ei ole laita ollut näin, kun alastomuus ei ole 



114 



kuvaamataiteen useimmissa alastomissa olennoissa luonnollista, sillä 
heistä näkee, että; he seisovat mallina, että he ovat riisuneet, että 
tämä on heistä epämukavaa ja he odottavat vain hetkeä, jolloin 
he taas voivat pujahtaa vaatteisiinsa! Sellaiselta näyttää valitetta- 
vasti nykyjään. Milolaisessa Venuksessa ei sitävastoin näe alasto- 
muutta, ei myöskään Belvederen Apollossa." (Myron). 

Näiden taideteosten mallit olivat kasvaneet alastomuudessa ja 
pitivät sitä aivan luonnollisena. Siihen meidänkin on pyrkiminen. 

Kasvattakaamme itseämme todelliseen] siveellisyyteen alastivoi- 
mistelussa ja ilmakylpylässä; sitte ei enää esiinny todellista siveet- 
tömyyttä, sillä se on kadottanut maaperän jalkainsa alta. 

Huudahdan kuten Myron: »Taidetta ei saa rajoittaa, sillä 
alastomuuden palvelus, joka on ja pysyy sen tärkeimpänä tehtä- 
vänä, on yleensä eräs tärkeimpiä koko ihmiskunnan tehtäviä, sillä 
se merkitsee ihmisen ihannoimista ihmisenä." 




Kuva 100. Keihäänheittäjä, (Fidus). 



115 



Loppuhuomautus. 

f-nnenkun eroan lukijoistani, en voi olla viittaamatta vielä eräi- 
' — siin tärkeisiin kohtiin, joita en ole saanut sopimaan edellisen 
esittelyn kehyksiin, mutta jotka kuitenkin) ovat läheisessä yhtey- 
dessä sen sisällön kanssa, kuten maailmassa kaikkikin tapahtumat 
riippuvat toisistaan, vaikuttavat toisiinsa. 

Huolimatta siitä, että olemme itse vuosimiljoonia] kestäneen 
luonnollisen kehityksen tuotteita, olemme me sivistyskansoina 
pakottaneet vähitellen luonnonvoimat palvelijoiksemme, joko sulos- 
tuttamaan elämäämme tai aseeksemme olemisen taistelussa. Tämä 
on vaikuttanut tuntuvasti kehityksen kulkuuu. Entisen luonnon- 
elämän, luonnon kanssa taistelun sijaan on astunut sivistyselämä, 
ihmisten taistelu ihmisten kanssa, ja sen mukana parhaan ruoka- 
ruuhen, mukavimman yhteiskunnallisen aseman tavoitteleminen. 
Tästä seurasi luonnollisesti, että etupäässä tuli kysymykseen ihmisen 
henkinen puoli, ja ruumiilliset ominaisuudet jäivät syrjään. 

Omaisuuden lisäytyessä kasvoi ylellisyys, huvittelu- ja nautin- 
nonhalu, jolloin luonnon lait suorastaart^ poljettiin jalkojen alle. 
Siten hävisi luonnollinen vaisto, joka' olisi ollut järjen korvatta- 
vissa, mutta sitä ei osattu käyttää oikein. Etsittiin onnea tässä 
puhtaasti ulkonaisia etuja koskevassa taistelussa, mutta sitä ei löy- 
detty. Toisensa voittaminen kilpailussa tuli yleisominaisuudeksi ja 
vei siihen, että ihmistä arvosteltiin hänen^omaisuutensa, mutta ei 
hänen sisällisen arvonsa mukaan. Silkkihatun alla oleva pää oli 
arvokkaampi, kuin työläisiäkin alla oleva, vaikka edellinen olisikin 
ollut aivan tyhjä. 

Tämän lisäksi tuli vielä jäljittelyhalu! Jokainen riensi ajatte- 
matta apinoimaan toisia ja lisäämään »laumaihmisten" joukkoa. 
Emmekä me kumminkaan kaipaa mitään niin kipeästi, kuin koko- 

116 



naisia, eheitä personallisuuksia, jotka vievät meidät tästä joukosta 
takaisin luontoon. 

Nyt lasketaan jo uuden ihmissuvun perustusta. Kaikkialla 
näemme uudistajia työssä, jotka oikealle tai vasemmalle vilkku- 
matta pyrkivät ihanteisiinsa. Mitä sitte nuo ihanteet lienevätkin, 
on tämä pyrintö aina kokonaisuudelle eduksi. Tarvitaan erityistä 
taitoa, voidakseen meidän aikanamme elää oikein, toisin sa- 
noen uida virtaa vas- 
taan. Olen jo viitan- 
nut, että koko meidän 
nykyinen elantota- 
pamme on vajonnut 
yhtä alhaiselle kan- 
nalle, kuin siveyskä- 
sitteemme. Viime- 
mainitulta voidaankin 
samoin kuin yleensä 
kaikkia nykyajan hen- 
kisiä hairahduksia pi- 
tää syystä kyllä usei- 
den sukupolvien nu- 
rinkuristen elämänta- 
pojen kokonaistulok- 
sen vaikuttamina, jot- 
ka eivät ole ainoastaan 

siirtyneet polvesta 
polveen, vaan siirtyes- 
sään lisäytyneet. Näitä 

isiemme „ syntejä" 
huomaamme omissa 
ruumiissamme „ro- 

dunhuonontumis-il- 
miöinä." 

Me tosin ylis- 
tämme kaikissa ääni- 
lajeissa aikakauttamme ja veisaamme kiitosvirsiä edistykselle ja 
nykyajan saavutuksille, koska emme tunne parempaa, terveempää 
tilaa. Kaikki meidän laitoksemme, joista luulottelemme hyvin suu- 




Kuva 101. Idylli. 



117 



ria asioita, todistavat aivan päinvastoin. Suuret oikeusviranomais- 
ten, asianajajain, poliisimiesten ja lääkärien laumat osottavat aivan 
selvästi ruumiillisten, henkisten ja siveellisten voimaimme rappeutu- 
mista. Rikosten, väkivaltaisuuksien, raakuuden lisäytymisen, sairas- 
huoneiden ja vaivais- 
talojen, parannuslai- 
tosten, vankilain ja 
kuritushuonetten sekä 
hulluinhoitolain kas- 
vamisen pitäisi antaa 
ajattelemisen aihetta 
enemmän kuin tähän 
saakka. Näitä ilmiöitä 
eivät paranna mit- 
kään fysikan, kemian 
tai teknikan edistyk- 
set, päinvastoin ne 
luovat yhä enemmän 
^apukeinoja", joiden 
avulla me kuihdu- 
tamme luonnolliset 
taipumuksemme ja 
joudumme luonnosta 
yhä kauemmaksi. Me 
olemme ilman sisäl- 
listä ryhtiä, kuten 
kasvihuonekasvit, jot- 
ka ensimäinen myrsky 
murtaa. Rappeutumi- 
nen alkaa jo parhaina 
vuosina, 25 — 40 vä- 
lillä, jolloin ihmisen 
tulisi olla voimainsa 
kukoistuksessa. Ter- 
veiden, kaunisten, normalikasvonpiirteitten asemesta nähdään pöhöt- 
tyneitä, pullistuneita, nelikulmaisia kasvoja punaisine, paisuneine 
nenineen, kiillottomia silmiä, syviä ryppyjä, sinerviä, onttoja, rik- 
kinäisiä hampaita, kalpeita huulia ja tuuhean tukan asemasta kal- 




Kuva 102. Taidevoiraailu. 



118 



juja päitä. Huomaamme, että koko joukko sairauksia, kiilityny 
aistillisuus tai kykenemättömyys miehissä, tuskallinen, säännötön 
kuutauti, vaikeat kuolemaan päättyvät synnytykset ja lisäytyvä 
kykenemättömyys naisissa tulevat yhä yleisemmiksi. Onko tämä 
sivistyskansan arvon mukaista? Ne ovat ilmiöitä, jotka eivät 
esiinny ainoastaan yksityistapauksissa, vaan ovat yleensä levinneet, 
ovat siis selviä rappeutumis-ilmiöitä. 

Mistä on syy etsittävisssä? Minä väitän: etupäässä meidän 
väärästä ravinto järjestelmästämme. Me olemme aivan ilmeisesti 
joutuneet liian runsaan manavalkaaisrav innon käyttämisen ja sen 
seurausten uhriksi. Ja tämän on aiheuttanut se luulo, että ihmis- 
ruumiissa (jossa on noin 72 o/o vettä ja 18 — 20 o/o munavalkuais- 
aineita) on ravittava pääasiallisesti munavalkuaisella. Tässä 
erehtyi Liebig. Meidän ruumiimme on tosin rakennettu muna- 
valkuaisaineista, kuten kone raudasta. Mutta samoin kuin ei viime- 
mainittua lämmitetä ^rakennusaineella", vaan hiilillä, samoin ei 
meidänkään ruumistamme voi lämmittää munavalkuaisella. Senkin 
lämmitys- ja polttoaineena on hiiliaine, hiilihydratit tärkkelyksen 
sekä sokurin muodossa ja rasva, siis typestä vapaat yhdistymät. 
Nämä ovat meidän lämmön ja voimanlähteitämme, ei munaval- 
kuainen, joka on ainoastaan sangen vähässä määrässä osallinen 
aineenvaihdossa. Nämä aineet »palavat" vereen liunneiden kiven- 
näisaineiden vaikutuksen alaisina hapen yhteydessä. Sitäpaitse 
tarvitaan noita ainoastaan kasvikunnasta meille kelpaavassa muo- 
dossa saatavia mineraliaineita välttämättömästi koko ruumiin raken- 
nuksessa, varsinkin luiden, hampaiden j. n. e. Ja niiden suhteen 
me kärsimme puutetta, sen todistavat meille hammastaudit ja 
luuston vammat, samalla kun meillä on liiaksi munavalkuaista, 
siis typpiainetta. Kun tiedämme, että tämä mätänee ja hajoaa 
helposti, niin käsitämme myöskin monet kudosten hajoamiseen 
perustuvat taudit. Näistä on kamalin syöpä, jota tavataan useimmin 
siellä, missä syödään paljon lihaa, varsinkin Englannissa. Tästä 
nähdään myöskin, kuinka mieletöntä on, että lääkärit määräävät 
sairaille »voimakasta" ruokaa ja »vahvistavia" juomia. Siten kaa- 
detaan öljyä tuleen. 

Ei kukaan väittäne enää sitä vastaan, että luonnoton lihan- 
syöminen ei ainoastaan synnytä janoa, vaan todellisen kiihoittavain 
juomain himon, joka on siten eräs alkoholinkäytön syitä. Ja tämä 

119 



on toinen ihmiskunnan vitsaus, joka turmelee sitä siinä määrässä, 
että alkoholia vastaan on taisteltava kaikin voimin. Ainoastaan 
täydellinen alkoholista kieltäytyminen voi tuottaa parannuksen, 
eivätkä kohtuullisuuspyrinnöt. 

On selvää, että suuri lihan käyttäminen sekä monet kiihoitus- 
ja nautintoaineet myrkyttävät ruumiin ja täyttävät sen hajaantumis- 




Kuva 103. Kesäkuun idylli. 

tuloksillaan, joten syntyy erinomainen maaperä basilleille. Nämä 
„ keksittiinkin" ja niitä vastaan on taisteltu »kaikin keinoin", jotka 
lienevät aina pääasiallisesti vahingoittaneet ruumista, jättäen basillit 
rauhaan. Eivätkä ne olekkaan hävitettävissä, ennenkuin niiltä riis- 
tetään ravintopohja. Sillä ne eivät ole sairauden »synnyttäjiä"^ 



120 



vaan sen välttämättömiä tuloksia. Mutta tämä yksinkertainen 
totuus ei selviä »bakterioiogialie", vaikka senkin täytyy ensin 
hankkia bakteriviljelyksilleen vastaava ravintopohja. 

Yhtä väärällä perustuksella on lääkitseminen, joka ajaa ruu- 
miiseen yhä uusia myrkkyjä entisten lisäksi ja synnyttää siten yhä 
vaikeampia kärsimyksiä, joita kirurgi] vihdoin ryhtyy poistamaan. 
On selvää, ettei hän sitä voi, kun ei itse syitä poisteta. Sentähden 
kuoleekin sadasta onnellisesti leikatusta QO ensimäisen viiden vuoden 
kuluessa, ja henkiin jääneet ovat enimmäkseen surkuteltavia vai- 
vaisia, joilta on riistetty tai turmeltu osia ruumiista. Nuo viime 
aikoina niin muotiin tulleet, „ edistyksiksi" ylistetyt pelkäämättö- 
mäin lääkärien uhkarohkeat leikkaukset, joiden kautta niiden suo- 
rittajat tahtovat tulla »kuuluisiksi", ovat kehittyneet raaistuttavasta 
elävien eläinten kidutuksesta (n. k. vivisektioni), joka on aivan 
epätieteellinen menettely. Sillä' kuinka voitaisiin puoleksi raadel- 
lusta, kidutetusta, mielipuolen tuskassa olevasta eläimestä, jonka 
fysiologinen toiminta^ on tykkänään poikkeustapauksen alainen, 
tehdä toiseen eläimeen, vieläpä sitte ihmiseen sovitettavia havaan- 
toja? Se on ihmishengen surkuteltavaa sokaistumista. Samoin on 
rokotuksen] ja tuon] nykyjään paljon käytetyn serum-ruiskutuksen 
laita, joiden kautta suorastaan levitetään tauteja, samoin kuin Pas- 
teurin koiraraivo-ruiskutuksen kautta leviää vesikauhu enemmän 
kuin koirien välityksellä. 

Minä en käsitä, kuinka voidaan uskoa, että ihmisverta voi- 
daan »parantaa" ja saada vastustuskykyisemmäksi siten, että 
siihen ruiskutetaan eläinten hajoamis-aineita. Onhan tämä otak- 
suma vastoin kaikkea järkeä. Taistellaan ilmiötä vastaan, poista- 
matta syytä. 

Tämä lääkitsemismenettelyn kykenemättömyys parantamaan on 
synnyttänyt valtavan „luonnonparannus"-\\\kVttr\ omine, hyvin 
leviävine lehtineen. Sen kannattajat eivät käytä mitään salaisia, 
puoskaroimis- eikä reseptilääkkeitä, vaan sopivan ravinto järjestel- 
män ohella ainoastaan vettä, ilmaa.f auringonpaistetta, sähköä ja 
magnetismia, poistaakseen sairauden syyt ja voimistuttaakseen ruu- 
miin luonnollisella tavalla. Hekin hylkäävät useimmissa tapauk- 
sissa lihan, joka vielä lisäksi voi usein olla sairaasta eläimestä, ja 
saavuttavat vegetarianisen ravinnon avulla tuloksia usein vielä sil- 
loinkin, kun professorien ja lääkintäneuvosten taito on ollut lopussa. 

121 





122 



Nykyjään on kumminkin vielä vaikea tulla toimeen «keitetyllä" 
vegetarisella ravinnolla, ellei ole runsaasti raakoja hedelmiä, sillä 
meidän vihanneksemme ja juurikasvimme sisältävät yksipuolisen 
lannoituksen seurauksena paljon ammoniakkimuodostumia ilman 
mehua ja voimaa. Eikä kaikilla ole niin hyvä ruuansulatus, että 
voisivat tulla toimeen ilman keitettyä ravintoa. Nykyjään paljon 
käytetyt kemialliset ravintoaineet) ovat suorastaan vahingollisia ja 
arvottomia. 

Mitä minun elämäntapaani tulee, olen lakannut v. 18Q9 polt- 
tamasta tupakkaa, odottamatta ensin sen vahingollisia seurauksia. 
Sitte vuoden IQOO olen ollut ilman alkoholia, sitte v. IQOl käyt- 
tänyt ainoastaan vegetarisia ravintoaineita: vihanneksia, jauho- ja 
munaruokia, leipää ja maitoa sekä hedelmiä. Vuodesta 1Q02 alkaen 
olen hyljännyt kahvin ja teen, vuoden 1904 helmikuusta alkaen 
en käytä keittämisen kautta arvonsa menettäneitä ruokia, sitte 
vuoden 1905 en myöskään maitoa, koska siinä on liian paljon 
munavalkuaista. Sen jälkeen olen syönyt ainoastaan tuoreita hedel- 
miä sekä pähkinöitä, taateleja, viikunoita, rusinoita, olen siis tullut 
hedelmänsyöjäksi. Harvoin nautin enää voita] ja laihaa juustoa, 
useammin leipää. Aikaisemmin en ollut suorastaan sairas, jonka 
tähden pidin itseäni terveenä, mutta minun täytyy nyt tunnustaa, 
että se terveys ei ollut täydellistä, vaan kuviteltua, sillä terveyden- 
tunne kasvoi sitä mukaa kuin elämäni tuli yksinkertaisemmaksi, ja 
on nykyjään kehittynyt terveysriemuksi, jonka „ ehdoton" tervey- 
dentunne synnyttää ja joka epäilemättä on kehityksen huippu. 
Kolmeen vuoteen en ole tuntenut minkäänlaista huonoa vointia, 
kivuista puhumattakaan, ja ruumiillinen sekä henkinen työkykyni 
on tavattomasti kohonnut, pesen joka aamu koko ruumiini ilman 
saippuaa, jota en ole moneen vuoteen käyttänyt ihooni muualle 
kuin kasvoihin ja käsiin, ja käytän sen ohella, kuten jo edellä on 
mainittu,! ahkerasti! ilma- ja aurinkokylpyjä sekä harjoitan voimis- 
telua. Ihovaatteita ja sukkia en käytä koskaan, pukunani on ainoas- 
taan paita, housut, liivit (kesällä ei) takki ja saappaat, kaikki hyvin 
huokoisia; kotona olen mieluummin aivan vaatteitta (kuva 22). 
Kuvista näette, että ruumiini tulee erinomaisesti toimeen erittäin 
vähän munavalkuaisaineita sisältävällä ravinnolla. Spartalaisesta 
elämäntavastani huolimatta en tunne minkään puutetta, päinvas- 
toin se luo minulle täydellisen terveyden kautta korkeimman elä- 

123 



männautinnon, jota pidän suuremmassa arvossa, kun kaikkia 
„ epäilyttäviä" maailman ^nautintoja". Ainoastaan st, Joka vähim- 
män tarvitsee, voi löytää todellisen onnen! 
Stuttgard, maaliskuun lopulla 1906. 

Rich. Ungeu;ltter. 




Kuva 106. Vatsalihakseni. 



124 




KEHYSTÄJÄ. 







:^' T 




\ 



\